torstai 24. joulukuuta 2015

Iloista joulua!


Kun joulukuinen aamu saa
pihalla lunta tuiskuttaa.
On pikkuruinen tonttu nyt
hankeen melkein eksynyt.

Sen pienet jäljet johdattaa
kohti talon ikkunaa,
ja sieltä voi se kurkistaa
montaa pientä nukkujaa.

Tonttu pian esiin kaivaa
muistikirjan, päätään vaivaa
miten leikkii lapset täällä
millaisella ovat päällä.

Syövät lapset aamupuuron
reippaasti, mut kera huudon
vast` aamupesu onnistuu
tonttu hiukan lannistuu.

On merkittävä huono käytös,
tonttu toivoo, että näytös
pian iloisemmaks muuttuu,
muuten joululahjat puuttuu!

Lapset ulos kirmaavat,
on leikit villit, ihanat.
Myös pienimmätkin otetaan 
mukaan leikkiin riemuisaan.

Äiti huutaa: Syömään nyt!
On leikki vain niin keskittynyt,
ettei syöminen huvita
ja lapset jatkaa ulkona.

Siitä äiti hiukan suuttuu,
lapset vihaiseksi muuttuu.
Tonttu kirjaan kirjoittaa,
vaikka tunto kolkuttaa.

Koska vihamielissään,
ei maistu ruoka yksikään,
menee lounas ihan pieleen,
ei se ole tontun mieleen.

Pian päiväunilla
hemmotellaan lapsia.
Kun saa hyvin nukkua,
voi paha mieli poistua.

Unen jälkeen ei oo ken
mutrumieli, surullinen.
Leikit taas ne onnistuu,
äitikin on hymysuu.

Onko tämä oikein näin,
että lapset edessäin,
välillä kyllä tuhmia,
mut jäävät ilman lahjoja?

Tonttu toista mieltä on,
katsoo kirjaa, onneton.
Kellariin se kädessään,
hiipii hiljaa, yksinään.

Kellarissa kirja saa
perunapeiton, katoaa
mullan alle kirja tuo.
Tonttu lähtee pukin luo.

Ei oo oikein rankaista,
pikkuisia lapsia.
Kaikkia joskus kiukuttaa,
ei siitä voida sakottaa!

Pukki katsoo tonttua:
”Olet ihan oikeassa.
Tärkeintä on tietenkin,
yritys jos toinenkin.
Jos joskus vaikka suututtaa,
ei siitä voida sakottaa.
Parhaansa jos yrittää,
pukille kyllä riittää.
Joten tonttu huoli pois,
tääl lahjat kaikille lapsille ois!”

2 kommenttia: