Olohuoneuutta

Eihän se Lähdesmäen reissu vain keittiön uudistamiseen jäänyt. Kun on vauva, kannattaa hankkia myös uusi sohva... Eikun.

Vanhaan sohvaamme pissasi Inkeri ja kissanpissanhaju on melko kamala, sitä ei oikein tekstiileistä ilman vesipesua saa pois. Keksin vielä toisenkin syyn, miksi piti saada uusi sohva. Meillä ei ole olohuoneessa pöytää ja Veen tullessa taloon olemme siirtyneet nauttimaan iltapalaa poikkeuksetta sohvalle. Edellisen sohvan käsinojat olivat luisut, joten oli vain ajan kysymys milloin sohvalle kaatuu jotakin (ei ehtinyt kaatua). Nyt ne eivät enää ole luisut.

Kaksi tosi hyvää syytä saada siis melko raflaava, raidallinen sohva olkkariin. Aiemmin olemme uskaltautuneet vain jännittävään beigeen ja eksoottiseen ruskeaan, joten nyt revittelimme koko rahalla. Vähän hirvitti, mutta se on minusta i-ha-na.

Just niinkuin Strömsösssä

Joskus se menee niin, ihan vahingossa.

Matti pyysi minua ja Veetä mukaan viemään viljakärryjä puidulle pellolle.
Vee Manducaan ja menoksi.

Olin aiemmin päivällä ollut Veen kanssa kerhossa ja vaatteeni olivat siltä reissulta, joten lähtiessämme iskin kumisaappaat jalkaan ja huivin kaulaan.
Pihalla tajusin, että oho!

Enkö vaan näytäkin siltä, että olen hakemassa
pellolta olkia johonkin jännittävään, uuteen fuusiohimmeliin, jota askartelen syksyn
pimentyvänä iltana juoden itsekuivattamaani ruusunmarjateetä?

Keittiöuutta

Kun muutimme Matin kanssa yhteen, toin mukanani keittiönpöydän ja kuusi tuolia. Pöytä oli ensimmäinen aikuishankintani eli huonekalu, jota en hankkinut, koska se oli edullinen vaan huonekalu, jonka hankin, koska se oli ihana. 

Pöydän kansilevy ja tuolien istuinosat olivat tummaa puuta ja muut osat valkeita. Maalasin pöydän ja tuolit Ronnalassa valkoiseksi. Nyt katseltuani ruokailuryhmää miltei kymmenen vuotta oli aika jonkin uuden. (lienee pähkähullua ostaa uusi pöytä vauvan saamisen jälkeen, mutta no...)

Olemme kuolanneet Artekin Pöytä 83:a, mutta sen hankkiminen nyt olisi ollut sekopäistä (ja liian kallista), mutta haimme vähän samaa fiilistä uudessa pöydässämme. Vanha pöytä lähti matkalle siskoni luo torstaina ja uusi pöytä saapui maanantaina. Kun tulin jumpasta kotiin Veen kanssa, oli Matti koonnut sen. Ja sehän oli huippuhieno!

Pöytään olisi ollut samaa sarjaa olevat tuolit, mutta mielestäni Ronnalaan nyt vain kuuluivat pinnatuolit. Valkoiset, tottakai.

Espanjalainen ilta

Viime viikonloppuna olimme Järvenpäässä ja kävimme myös ystäväni P:n luona istumassa perjantai-iltaa. Matti vahti Veetä ja Matin lapsenvahtina oli telkkari ja sieltä tuleva Rambo.

P oli ollut Espanjassa, joten kokkasimme siis välimerellistä ruokaa. Aluksi söimme tapaksia. Nehän voivat olla mitä vain pieniä, suolaisia paloja, mutta tavallisimpia ovat erilaiset merenelävät, kinkku, juusto, oliivit, leipä ja perunatortillat. Meidän tapasvalikoimamme kattoi lähes kaikki tavanomaisimmat, perunatortillaa lukuunottamatta. Lisäksi poikkesimme hiukan Italian puolella bruschettan muodossa, joka on tomaatti-basilika-valkosipuli-salaatilla katettu leipä.

Pääruuaksi teimme paellaa. Päädyimme siihen, että se on ikäänkuin espanjalainen pyttipannu, johon voi laittaa mitä jääkaapista sattuu löytymään. Perunan sijaan pohjana toimii riisi. Meidän paellassamme oli jättikatkarapuja, kanaa ja chorizo-makkaraa, joten ihan arkiruuasta ei ollut kysymys. Toisaalta arkena paellaan voi heittää vaikkapa kanaa, herneitä ja pekonia, jolloin hintakaan ei nouse kovin korkeaksi.

Teimme paellan Nigella Lawsonin ohjeen mukaan, joka piti olla 2-3 hengen annos. Tapaksien kera annos oli kuitenkin lähempänä 5-6 hengen versiota.

1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 paprika (200 g pakasteherneitä)
oliiviöljyä
4 chorizomakkaraa
n. 500 g kanafileitä
3 dl pitkäjyväistä riisiä (myös basmati käy)
5 dl kanalientä
5 g sahramia
250 g katkarapuja
suolaa ja pippuria
puolikkaan sitruunan mehu

1. Pilko sipuli, valkosipulinkynnet ja paprika. Kuumenna laakeassa, korkeareunaisessa pannussa tai kasarissa oliiviöljy ja kuullota kasvikset siinä.
2. Pilko makkarat ja lisää pannulle. Paista n. 10 min.
3. Pilko kanafileet syötävänkokoisiksi suikaleiksi. Jos näyttää siltä, että pannu jää pieniksi ja se ei enää paista kanoihin kunnon pintaa, paista kanat erillisellä pannulla kypsiksi ja lisää kasvisten ja makkaran joukkoon.
4. Lisää pannulle riisi. Liuota kanaliemeen sahrami ja lisää liemi pannulle. Anna porista pienellä lämmöllä kunnes riisi on kypsää eli n. 15 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa.
5. Riisin kypsennyksen loppuvaiheessa lisää joukkoon katkaravut ja kypsennä paellaa enää hetki, jotta ravut eivät sitkisty. Mausta suolalla ja pippurilla sekä sitruunalla.

Talon reunuspenkki

Teimme Matin kanssa parin viikon ajan talon reunuspenkkiä. Tai itseasiassa sen valmistelu alkoi jo keväällä, kun jätin nurmikon ajamatta penkin paikalta. Siinä heinä sai sitten kasvaa pitkäksi ja kauniiksi koko kesän. Ainakin näimme etukäteen, miltä paikka näyttäisi vähän korkeammalla kasvustolla (selittää itselleen laiskuri).

Kolme viikkoa sitten Matti kaivoi heinäkasvuston pois ja penkki sai muotonsa. Toissaviikolla minä levitin 14 multasäkkiä pikku hiljaa parin päivän ajan penkin paikalle. (Vannon, etten enää käytä kuin erittäin hyvälaatuista peltomultaa tai ihan oikeaa, seulottua ostomultaa, säästäminen tässä asiassa ei kannata jos vihaa kitkemistä.)

Sitten ajelin Seinäjoelle taimistoon inspiroitumaan erilaisista taimista. Minulla ei varsinaisesti ollut mitään ideaa penkin kasveiksi, mutta siellä päädyin vaaleanpuna-kelta-valko-yhdistelmään ja sellaisiin perennoihin, jotka kukkivat syksyllä. Ostin pallohortensiaa, valkoista ja punaista punahattua (tervetuloa perhoset!), pinkkiä ja valkopinkkiä syysleimua sekä keltaista tarha-alpia.

Perennoilla ei vielä penkkiä täytetty, mutta ajattelin tehdä sen pikku hiljaa ja juuri oikeat kasvit valiten. Sitten kävi niin, että hermostuin etupihan penkkiin ja purin siitä lähes kaikki kasvit. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Perennoiden kaveriksi tuli etupihan penkistä neljä hortensiaa, jotka eivät näkyneet aiemmasta penkistä mihinkään. Lisäksi hain entisestä ruusutarhastamme (se tulee proosallisempaan käyttöön Veen hiekkalaatikoksi) Pohjantähti-köynnösruusua ja juhannusruusua (sen alle siis hautasin aiemmin esitellyn hevosenkengän). Ja penkki olikin yht`äkkiä valmis noin vain! Odotan jo malttamattomana aikaa vuoden päässä, kun kasvit ovat rehevöityneet ja ruusu kiertää pitkin seinää...

Oikea unelmatorttu

On kahta lajia unelmakääretorttuja, aito ja kummallinen korvike. Edellinen lause paljasti, mitä mieltä olen korvikkeesta. Petyn joka kerta, kun saan unelmatorttuna kaakaokääretorttuun käärittyä banaania ja rahka-kermavaahtoa. 

Älkää ymmärtäkö väärin, banaanikääretorttu on ihan hyvää, mutta sen kauppaaminen unelmatorttuna on... No, pettymys. Aitoon unelmakääretorttuun nimittäin kuuluu voikreemi ja se kilpailee ihan eri sarjassa kuin banaani ja rahkalla jatkettu kermavaahto.

Ja unelmatortustahan pidetään juuri sen syntisen ihanan voikreemin vuoksi. Niinpä sitä kannattaa laittaa väliin hiukan enemmän kuin tavallisissa ohjeissa. Tuplaus olisi liioittelua, mutta puolitoistakertaistaminen kohtuullisempaa. Kas näin.

Unelmatorttu

Pohja

4 kananmunaa

1 dl sokeria

1/2 tl vaniljaa (2 tl vaniljasokeria)

3/4 dl kaakaojauhetta

1/2 dl perunajauhoja tai maissitärkkelystä

1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte

225 g voita

4 dl tomusokeria

3 keltuaista

1 tl vaniljaa (2 rkl vaniljasokeria)

1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

2. Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. 

3. Sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää varovasti käännellen muna-sokerivaahtoon.

4. Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille tasaisesti ja paista uunissa n. 8 min.

5. Pohjan paistuessa uunissa laita toinen leivinpaperi pöydälle ja sirottele sen päälle sokeria. Kääretorttupohjan tullessa uunista kumoa se sokeroidun leivinpaperin päälle.

6. Irrota päällimmäinen leivinpaperi varovasti irti pohjasta. Jätä leivinpaperi kuitenkin torttupohjan päälle ja rullaa pohja löyhälle rullalle. Tämä helpottaa myöhempää kääretortun rullaamista. Anna pohjan jäähtyä.

7. Pohjan jäähtyessä tee täyte. Kuumenna voita 10 sekuntia mikrossa ja vatkaa sen jälkeen tomusokeri, keltuaiset ja vanilja voin kanssa sekaisin vaahtomaisn pehmeäksi kreemiksi.

8. Kun kääretorttupohja on jäähtynyt, levitä voikreemi sen päälle tasaiseksi kerrokseksi. Jätä reunoille n. 1/2 cm tilaa.

9. Kääri kääretorttu napakaksi rullaksi ja leikkaa sen päät siistiksi. Kääri torttu leivinpaperin sisälle.

10. Anna kääretortun tekeytyä jääkaapissa vähintään tunti.

Kell` onni on, se onnen kätkeköön

Teimme talomme seinustalle uuden kukkapenkin. Alun alkaen haaveilin nimenomaan taloa reunustavista perennaistutuksista, mutta emme niitä syystä jos toisesta ole aiemmin saaneet aikaiseksi. Nyt oli siis niiden aika.

Kaivoin punastuneelle pallohortensialle istutuskuoppaa ja lapioni kolahti johonkin kovaan. Kaivoin kovan ylös ja se paljastui hevosenkengäksi. Luulen, että se on laitettu sinne, kun taloa on rakennettu. Onnea tuomaan.

En ole Eino Leinon kanssa samaa mieltä, mutta taikauskoinen olen. Näytin Matille hevosenkengän ja hautasin sen sitten uudelleen. Nyt se jatkaa onnen tuomistaan kätkettynä juhannusruusun alle.

Maisemointia

Kun kesän alussa teimme tuija-aidan, siistimme myös ojan reunusta. Tai siis oikeammin kaivinkonekuski siisti sen ja repi näsiät ja muut epämääräiset puskanalut juurinen pois ojasta ja Matti levitti kivet rinteeseen. Minulle jäi siis suunnittelu-urakka.

Koska oja on ollut näsiän, haavan ja erinäisten rikkaruohojen valtaama, päätin istuttaa siihen nopeasti kasvavia ja leviäviä kukkia, jotta edellämainitut kasvustovat eivät ehdi vallata koko alaa. Perennoja en ojan reunalle halunnut laittaa, sillä en todellakaan ajatellut kyykkiä siellä kitkemässä rikkaruohoja. Kesäkukat rehahtavat isoiksi ja peittäviksi nopeammin kuin perennat, joten valikoin sellaisia kasveja, jotka ovat yksivuotisia, siemenestä kasvatettavia ja leviäviä kukkia.

Kukiksi tulivat ruiskukka ja malva. Malvojen oli ajatus olla valkoisia ja ruiskukkien vaaleanpunaisia ja valkoisia. Kappas kummaa, ojan rinne on nyt täynnä vaaleanpunaisia malvoja ja sinisiä ruiskukkia. Muutama valkoinen malva pilkistää ruiskukkien välistä ja hyvällä tahdolla tarkasteltuna osa ruiskukista on melkein valkoisia vaaleansinisyydessään. Mutta ne rehahtivat oikein kunnolla kasvuun nyt loppukesästä (alkusyksystä), väristä viis!

Kokeilu onnistui kokonaisuudessaan siis melko hyvin. Vielä ojan alareuna kasvaa leinikkiä ja vasemman puoleinen sivu rikkaruohoa. Katsotaan nyt, miten kukkien siemenet talvehtivat. Aion kuitenkin sirotella varmuuden vuoksi samoja siemeniä myös ensi keväänä. Kuvat ovat kesäkuun puolessavälistä ja syyskuun alusta.

Niistä punajuurista

Mainitsin googletelleeni punajuurireseptejä ja päädyinkin erääseen piirakkaan, jota varten nappasin kilon pussin punajuuria kaupasta mukaani. Piirakkaan ei suinkaan päätynyt kiloa punajuurta, joten kehittelin alkuviikkoon toisen reseptin iltaruuaksi.

En ole aiemmin pitänyt punajuurista, mutta Lindströmin pihvien ja tällä tavalla valmistettujen uunijuurikkaiden kanssa pääsin punajuuren maun kanssa sinuiksi. Ja nyt himoitsen niitä, erityisesti säiden viiletessä.

Teen punajuurista uunissa paistoksen, jota voi käyttää lisäkkeenä tai josta voi koostaa kokonaisen ruuan, kuten nyt tein. Ruuan valmistusta nopeuttaa huomattavasti, jos punajuuret on esikeitetty, sillä keskikokoiset punajuuret viihtyivät kattilassa 40 min.

Punajuuri-vuohenjuustosalaatti

4 keskikokoista punajuurta
1 tanko vuohenjuustoa
kourallinen cashew-pähkinöitä
suolaa ja mustapippuria
hunajaa
oliiviöljyä

1 dl kvinoaa
2, 5 dl vettä
suolaa

salaattisekoitusta

1. Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi n. 40 minuutin ajan. Jäähdytä kylmässä vedessä ja kuori.
2. Paloittele punajuuret ja vuohenjuusto kiekoiksi ja lado laakeaan uunivuokaan punajuuret alle ja juustot päälle. Minä käytän tähän piirakkavuokaa.
3. Rouhi cashew-pähkinät ja sirottele ne punajuurten ylle. Mausta mustapippurilla, suolalla, juoksevalla hunajalla ja oliiviöljyllä.
4. Anna punajuurten kypsyä 200 asteisessa uunissa n. 20 min.
5. Punajuurten kypsyessä valmista kvinoa. Huuhtele kvinoa tiheässä siivilässä ja lisää se veden ja suolan kanssa kattilaan. Keitä kvinoaa miedolla lämmöllä n. 15 min. Lisää vettä tarvittaessa.
6. Kokoa salaatin päälle kvinoa ja punajuuret. Nauti.

It`s official

Istuimme Matin kanssa Turun jokirannassa viikonloppuna ja tarkkailimme ihmisiä. Totesin, että on taas se aika vuodesta, kun yhdet heiluvat shortseissa ja toiset kiskovat yllensä takin ja huivin. Sanoin Matille etten malttaisi vielä luopua kesästä, koska se oli liian lyhyt. Yleensä olen kaivannut syksyä kovasti, mutta tänä vuonna en haluaisi sen saapuvan.

Ilmeisesti sanomalla ääneen, että kesä saattaa olla jo ohi, se oli jo ohi. Löysin itseni parin päivän kuluttua sohvalta sukat jalassa googletellen punajuurireseptejä vieressäni puoliksi kudottu villasukka.

Samppanjaa merellä

Matti tuli tiistai-iltana kotiin ja sanoi, että hän pitää perjantain ja lauantain töistä vapaana. Varasimme samana iltana risteilyn Viking Gracella Turusta Tukholmaan ja koska laiva saapui perjantaina vasta iltakahdeksan hujakoilla takaisin, päätimme jäädä Turkuun yöksi. Olen ollut kova suunnittelija, mutta näköjään kykenen nykyään vauvan kanssa paljon spontaanimpaan toimintaan kuin ennen. Tilaisuudet ihan mihin tahansa on vain pakko käyttää hyödyksi.

Söimme laivalla torstai-iltana hyvin, vaikka buffetti oli pienen kanssa pikkuisen liian äänekäs paikka yöunien viettoon. Loppuillan istuimme pimeässä hytissä tuijottaen ikkunasta tähtitaivasta ja merta kuohuviiniä (jota yllättäen löytyi hyttimme minijääkaapista) juoden. Romanttista? No, puhuimme pakolaisista ja Vee kuorsasi.

Aamupala olikin perusbuffetin sijaan hiukan fiinimmässä ravintolassa. Ja siellä skumppa kuului hintaan. Koska edellisenä iltana olimme lopettaneet ruokailun vasta yhdentoista hujakoilla oli aamupala melko maltillinen. Prinsessakakkua toki otimme jälkiruuaksi.

Kävimme vuorotellen laivan spassa lilluttelemassa porealtaissa ja höyrysaunoissa. Minun siellä ollessani poreammeen valtasi miehinen polttariseurue Borat-uikkareissa. Onneksi heillä oli yksityinen sauna varattuna. Kun miehet poistuivat, tilasin lasin samppanjaa.

Illallisen söimme alacarte-ravintolassa. Ja koskapa sen yhteydessä oli samppanjabaari, oli taas paikka lasilliselle. Taxfreestä kassiin sujahti kyröläinen gini ja viski ja viinikaappi täydentyi tämän vuoden hääpäiväsamppanjalla ja Cazanove-samppanjatalon viinillä. Kävimme siellä pari vuotta sitten interrail-reissullamme. Tuhlasimme sen verran rahaa, että nyt meillä on melko monta risteilyä jouluksi käytävänä. Ole siis yhteydessä jos haluat edullisesti Turku-Tukholma reissulle. Suosittelen! Siis sekä risteilyä että samppanjan juomista siellä.

Vitsit mikä tyyppi

Pyyhkeiden lisäksi mukaamme tarttui Lapuan kankureilta tämä kaveri.

Kaveri hankittiin Veelle ja sen nimi on Tyyppi. Haaveilen, että se pääsee pian Veen omaan huoneeseen Herra Aurinkoisen ja Pilven kanssa sohvalle pötköttelemään. Vielä Vee on liian pieni nukkumaan yksin, mutta ehkäpä kohta...

Yllätyspyyhkeet

Kävimme viikonloppuna Matin ja Veen kanssa Lapualla. Kiersimme Jokilaakson matkailupuutarhan, kahvittelimme kahvila Aarlassa (taivaallisen hyvät lusikkaleivät) ja piipahdimme Vanhassa Paukussa, jossa sijaitsee Lapuan kankureitten myymälä.

Lapuan kankurit valmistaa pääasiassa pellava- ja villatuotteita ja heidän designinsa on, verrattuna moneen muuhun samoista materiaaleista tuotteita valmistavaan, minun makuuni tarpeeksi moderni. Värit vaihtelevat vahvoista pastillisiin ja tuotteet ovat laadukkaita.

Meillä ei varsinaisesti ollut tarkoitus ostaa mitään, mutta sitten näin nämä jättipyyhkeet ja olin myyty. Pidän pitkistä pyyhkeistä, mutta usein ne ovat makuuni liian painavia. Nämä pyyhkeet oli valmistettu pellava-puuvilla-tencel-sekoitteesta ja ne olivat ihanan kevyet. Pellava on usein melko kovaa, mutta sekoite muodostaa pyyhkeistä pehmeät jo ennen ensimmäistäkään pesua. Koska värit olivat tarpeeksi hempeät meidän kylpyhuoneeseen, poimin pyyhkeet matkaan.

Kolme katetta

Perustimme Matin kanssa isoimman kukkapenkin jatkoksi vielä lisää kukkapenkkiä kesän alussa ja kylvin siihen hyvässä toivossa yksivuotisia kasveja siemenestä, jotta ne valtaisivat alaa rikkaruohoilta ja perennat (lue pionit) ja pensaat (lue ruusut) ehtisivät vuoden kasvaa ja vahvistua isommiksi.

No, suunnitelma epäonnistui lähes täydellisesti, koska a) kylmä kesä sai kasvit nousemaan vasta elokuun puolivälin jälkeen b) supersavinen maa kuihdutti ja tappoi alkavat taimet.

Piti alkaa siis maanparannus- ja rikkaruohonestotoimenpiteisiin. Perkasin penkkiä monta tuntia rikkaruohoista ja sain sen kohtuulliseen kuntoon. Tämän jälkeen paransin maata levittämällä siihen muutaman sentin kerroksen kivituhkaa. Se pitänee osittain myös rikkaruohot aisoissa.

Penkkiin valikoitui kolme eri katetta. Tai oikeammin vahingossa tuli kolme eri katetta. Ensimmäinen kate, Matin serkulta saatu hake, loppui kesken. Toinen kate, tyhjennetty komposti, loppui sekin. Kolmannen katteen hainkin kaupasta, se on kuorikatetta. Nyt on siis mahdollisuus tehdä kokeilu mikä katteista on paras. Ehkä levitän vielä ruohosilppua loppupenkkiin, jolloin tämän pihan suosituin kateaines pääsee myös testiin.