perjantai 28. elokuuta 2015

Kakku raakanako?

Koska raakakakku-ohjeet ovat levinneet kaikkialle tyyliin Pirkka-lehteä myöden (tuleeko sellaista muuten enää?), oli ilmeisesti aika kokeilla tätäkin villitystä.

Lueskelin erilaisia reseptejä raakakakuista ja tajusin nähneeni samoja reseptejä miltei kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin niitä oli Voi hyvin-lehdessä (jota meille tilattiin, perheelläni on salainen huuhaa puolensa) ja ajatus raakakakun tekemisestä oli aika hippien hommaa. Ja nyt siis valtavirtaa. Siispä tartuin innolla sauvasekoittimeen.

Tiesin, ettei raakakakku ole tarkoitettu korvaukseksi tavalliselle kakulle, mutta silti odotin siltä jotenkin enemmän. Loppujen lopuksi söisin näitä aineksia mieluummin yhdessä, prosessoimatta niitä mitenkään. Kakku siis oli ihan jees, mutta olemme onnistuneet säilömään sitä pakkasessa viime viikon perjantaista. Vertauksena sunnuntaina keräämäni vadelmat katosivat jääkaapista muutamassa päivässä.


Valkosuklaa-vadelma-raakakakku (24 cm vuoka)

Pohja
125 g mantelijauhetta
1 dl kaurahiutaleita
200 g aprikooseja
ripaus suolaa

Täyte
500 g cashewpähkinöitä
1 dl kookosöljyä
4 dl kookoskermaa
1 sitruunanmehu
2 tl vaniljaa
0,5-1 dl hunajaa
    +3 dl vadelmia

1. Laita cashewpähkinät ja aprikoosit likoamaan vähintään 8 h.
2. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Soseuta pohjan aineet keskenään ja painele vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin ja valmista sillä aikaa täyte.
3. Soseuta liotetut cashewpähkinät kermaiseksi massaksi.
4. Sulata kookosöljy ja lisää se cashewpähkinämassaan.
5. Lisää massaan kookoskerma, sitruunamehu, vanilja ja hunaja. Hunajan määrää voi vaihdella riippuen siitä kuinka makean kakun haluat. Älä vielä lisää vadelmia. Sekoita sauvasekoittimella täytteen aineet sekaisin.
6. Levitä 2/3 massasta pohjan päälle.
7. Lisää loppuun 1/3 massasta vadelmat ja surauta sekaisin.
8. Voit tehdä vaaleanpunaisella vadelmakerroksella marmorikuvioita laittamalla massan pursottimeen ja pursottamalla sitä vaalean massan joukkoon ja tekemällä veitsellä viiltoja vaaleanpunaiseen massaan. Voit myös levittää vaaleanpunaisen massan kerrokseksi kakun päälle, jolloin saat aikaan kerroskakkumaisen vaikutelman.
9. Anna kakun jäätyä vähintään 2 h pakastimessa. Leikkaa kakku paloiksi kylmänä ja säilytä sitä pakkasessa. Voit ottaa palasen sulamaan noin tunti ennen sen tarjoilemista.


keskiviikko 26. elokuuta 2015

Vitriinit

Olen aina ollut hiukan pulassa korujeni säilytyksen kanssa. Aiemmin olen hankkinut lähinnä rihkamakoruja, jotka on voinut sulloa sekaisen korurasian pohjalle tai laittaa roikkumaan vessan naulaan. Jos jokin koru on mennyt rikki tai kadonnut ei se ole kovin kauan harmittanut.


Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen saanut arvokkaita koruja. Pyrin käyttämään niitä myös arkena, mutta ne tuppaavat helposti jäämään laatikkoon, jossa niitä säilytän. En kuitenkaan ole löytänyt kaunista korurasiaa, johon laittaisin ihanat koruni.

Olen pyöritellyt käsissäni Iittalan Vitriini-sarjan rasioita, mutta mielestäni ne ovat olleet liian kalliita ostettavaksi. Nyt kuitenkin päätin, että kauniit koruni ansaitsevat myös kauniit rasiat. Asiaa auttoi MyIittala-etu ja Outletista löytämäni lähes 40 e alennuksella ollut Vitriini-rasia. Nyt minulla on rasioita kolme. 

Olen laittanut niihin Matilta saamani korvakorut ja sormukset. Rasiat näyttävät kauniilta valon osuessa niihin ja koruni kuultavat läpi niistä muistuttaen olemassaolostaan. Tällä viikolla olenkin käyttänyt uusimpia korvakorujani joka päivä. Rasioissa on myös visuaalisuuden lisäksi yksi positiivinen puoli. Niiden sulkeminen kuulostaa ihanalta.

maanantai 24. elokuuta 2015

Käännynnäinen

Olen kääntänyt takkini (taas kerran). Aiemmin pidin sähkökirjoja jotenkin älyttöminä enkä keksinyt oikein mitään tilannetta, jossa vaihtaisin perinteisen kirjan sähkökirjaan.

Mieleni alkoi pikku hiljaa muuttua, kun luin yliopiston tentteihin sähkökirjoista. Totesin niiden olevan huomattavasti kätevämpiä ja helpommin saatavia kuin perinteiset kirjat. Matti yritti houkuttaa minua hankkimaan myös muita kirjoja sähköisinä, mutta totesin, että rakkauteni lukea kirjoja sängyssä iltaisin ei kohtaa Ipadin kanssa. Nukahdan usein kirja kädessä, enkä halunnut uhrata laitetta siihen, että kierähdän sen päälle nukkumaan.


Nyt lähdimme reissuun mukanamme vauva, vaunut, matkalaukku, vauvan laukku, hoitolaukku ja kaksi käsilaukkua. Halusin minimoida niiden painon, joten kirjat olivat ensimmäinen uhraus. Tiesin ottavani tabletin mukaan, joten latasin Elisa kirjasta yhden kirjan sinne luettavaksi.

Luin kirjan, latasin toisen, kolmannen, neljännen... Osittain tämä johtui siitä, että kirja oli superhyvä (Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, osa 1. Rakkaus) ja minun oli saatava lukea samoin tein kaikki muutkin osat. Asiaa auttoi myös, että sinivalon sai käännettyä lämpimään sävyyn, jotta se ei häiritse yöunta. Yöunta häiritsi ainoastaan se, että kirja piti saada loppuun.

Käännyin siis e-kirjan kannattajaksi, vaikkakin pidän perinteisestä kirjasta esineenä. Mutta reissuilla ja jos haluan ehdottomasti heti lukea tietyn kirjan, on e-kirja hyvä. Rakkaimpia teoksia en e-kirjana ostaisi, mutta kertakulutuskirjat sopivat luettavaksi padilla mainiosti.

perjantai 21. elokuuta 2015

Juhlistamassa juhlavuotta

Tanskan jälkeen lomailimme vielä viikon verran Järvenpäässä. Siellä juhlittiin Sibeliuksen 150-vuotis syntymäpäiviä, sillä herran kotitalo Ainola löytyy Tuusulanjärven rannalta. Lapsuudenkodistani Ainolaan on vain muutaman kilometrin matka ja vanha kotijunapysäkkini Kyrölä on muutettu tänä vuonna Ainola-nimiseksi.


Matti ei ole koskaan käynyt Ainolassa ja niinpä suuntasimme sinne. Taloa ja puutarhaa tarkasteli nyt aivan eri näkökulmasta kuin aiemmin. Ennen Ainola on edustanut minulle museota, mutta nyt katselin kaikkea silmillä, jotka näkivät Aino ja Janne Sibeliuksen kodin. Ehkä vanhassa talossa asuminen puutarhaa pitäen on muuttanut näkökulmani uudeksi.


Ainolaan on tullut myös kiva kahvila Aulis, jossa kehotan piipahtamaan ihan muuten vain. Herkut olivat hyviä ja kahvi kuumaa. Olin myös iloinen siitä, että kahvila oli stailattu finnish design henkeen Teema-kuppeineen ja niihin sopivin kotimaisin huonekaluin. Leipomuksissakin käytetään Ainolan puutarhan tuotteita, nyt tarjolla oli vadelmaa ja raparperia. Tällaista näkemystä tarvittaisiin enemmän. (palopuhe, mutta olimme juuri tulleet Helsinki-Vantaan lentoasemalta, jossa kahvila-ravintolassa ei ollut kertakaikkiaan mitään suomalaista ja töykeä palvelu päällepäätteeksi).

Ainolan lisäksi kävimme Järvenpään taidemuseon Aino Sibelius-näyttelyssä. Pidän nykyisestä tyylistä lähestyä historiaa yksilön näkökulmasta, sillä se tuo tapahtumat lähelle ja ihmiset eläviksi. Monestakin syystä samaistun tällä hetkellä Aino Sibeliuksen hahmoon ja siksi ostin Ipadiin sähkökirjaksi Aino Sibelius - Ihmeellinen olento.


Suosittelen näyttelyä ehdottomasti, se oli tosi kiva ja sen kiertää melko nopeasti. Mielestäni ihanan loppukesän viikonlopun voisi viettää kiertämällä näyttelyn ja sen jälkeen voikin jatkaa Ainolan kierrokselle ja nauttia sen jälkeen kahvit ja kakut Auliksessa kultaisessa elokuun auringossa.

torstai 20. elokuuta 2015

Muu Kööpenhamina

Teimmehän me Kööpenhaminassa muutakin kuin söimme. Nimittäin käpöttelimme ympäriinsä. Osa kävelyistä oli onnistuneita ja osa ei. 

Ekana iltana tallasimme Tivoliin. Se on must. Vaikka olisi aikuinen ja sisäänpääsyhinta on melko suolainen, kannattaa siellä käydä, koska se on ihana. Kukkaistutuksiin panostetaan ja kahvi on hyvää. Satumaa keskellä kaupunkia. Olen käynyt siellä jo kolmesti, enkä kertaakaan yhdessäkään laitteessa. 


Stroget kävelykatu on myös ihan kiva. Nyt elokuussa se oli tupaten täynnä turisteja, joten kannattaa eksyä sivukaduillekin. Sieltä löytyi kaunis kuninkaallinen kirkko ja sieltä bongasin myös mahtavan lastenlelukaupan, jonka kaikki tavarat olisin voinut kantaa mukanani Suomeen. Karrusellalla on nettikauppakin, mutta hypistely oli tietenkin parasta. Muuten pyörähdimme Veen kanssa Illums Bolighusissa, joka on designtavaratalo. Se mainostaa itseään tanskalaisen suunnittelun mekkana, mutta suuri Iittalan valikoima ja mobileosaston muumit viittasivat vahvasti Suomeen. Ehkä scandinavian design


Pääsimme myös pienen merenneidon hoodeille, mutta sade+nälkä+yleinen pahantuulisuus itse kullakin päättömästä harhailusta johti siihen, ettemme käyneet katsomassa patsasta. Onneksi se on kuulemma pieni. Patsaan lähistöllä sijaitsee linnoitussaari Kastellet, johon kävelimme. Odotimme sateesta märkinä kivaa kahvilaa, jota ei ollut. Sen sijaan saimme moitteet siitä, että kävelimme erään hiekkakentän poikki. Siitä ei kuulemma olisi saanut kävellä. Miksi, en tiedä. (tämä oli se epäonnistunut kävely)

Yhden päivän vietimme Den Blå Planetissa, joka on pohjoismaiden suurin akvaario. Se oli kiva paikka, myös Veen mielestä. Hän jaksoi olla hereillä ja katseli kaloja ja erilaisia valoja mielellään. Den Blå Planetiin pääsee s-junalla ja metrolla, jotka ovat molemmat käteviä kulkuvälineitä Kööpenhaminassa. Niihin mahtuu hyvin vaunuillakin, mutta portaisiin kannattaa varata kantoreppu, jotta ei tarvitse olla koko ajan etsimässä hissiä.


Huomasimme, että vauvan kanssa matkustaminen vaatii vähän erilaista aikataulua. Kun ennen olemme paahtaneet nähtävyydestä ja kokemuksesta toiseen, oli nyt pakostakin hiljennettävä tahtia. Vee ei jaksa kuin yhden ihmismassapaljouden päivässä ja välillä on pidettävä välipäivä. Välillä on myös pakko tulla hotellille ja vain makoilla lattialla. Toisaalta se ei haitannut yhtään. Haaveilin viipottavani valkoisilla kengilläni Kööpenhaminen kahviloissa ja niin melkein tein. Viipotus tosin vaihtui maltilliseen vaunumateluun.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Syömässä Kööpenhaminassa

Tällä matkalla Kööpenhaminaan korostui ruoka. Lähinnä ehkä siitä syystä, että aiemmilla Köpis-reissuilla emme ole erityisesti siihen panostaneet ja valitettavasti emme olekaan syöneet kaupungissa kovin hyvin. Ennen kuin nyt.

Ensimmäisenä iltana olimme Tivolissa ja mukana matkassa oli myös Matin isä. Siellä söimme Wagamamassa, joka tarjoilee aasialaista ruokaa, erityisesti nuudeleita. Melko edullinen, melko hyvä. Saimme vatsamme täyteen.


Seuraavana päivänä seikkkailin Kööpenhaminassa kaksin Veen kanssa ja illalla menimme syömään hotellimme lähelle Meatpackingdistrictille, joka on erityisen trendikäs ruuan suhteen. Siellä söimmekin sitten joka ilta. Veen ja minä suuntasimme Bio Mioon, joka panostaa lähi-, kausi- ja luomuruokaan ja oli oppaassa mainitusti lapsiystävällinen. Tätä kaikkea se oli ja söin helteellä kylmää tomaattikeittoa, gazpachoa, ja pääruuaksi possua ja grillattua kaalia. Jälkkäriksi maistui valkosuklaajäädyke ja vadelmat. Ruuat olivat hyviä ja melko kotiruokamaisia, mikä oli kivaa. Vauva Veen sohvalla makoilua ei kukaan katsonut nenän varttaan pitkin.


Muina Meatpackindistric-iltoina kävimme ravintola Motherissa, jossa tehdään sairaan hyvää pitsaa. Katsoin kauhulla viereiseen pöytään, jossa nuoret naiset jättivät syömättä pitsan reunat. Juttu oli nimittäin taikinassa, se oli hapatettua ja heittämällä parasta pitsataikinaa, jota olen syönyt. Ikinä. Vahva suositus pitsan ystäville, myös tarjoilijat olivat mukavia ja vauva Vee hymyili ja jutteli heidän kanssaan antaumuksella.



Koska roskaruokalinjalle lähdettiin, oli pakko maistaa myös burgereita. Juicy Burger tarjoili hyvin pelkistetyn listan. Siinä oli 1) hampurilainen 2) lisätäytteet: juusto, suolakurkku, pekoni. 3) Perunat chilimajoneesilla. Tilattiin siis koko lista, minulle lisätäytteistä kaksi ekaa ja Matille vika. Perunat olivat paistettuja uusia perunoita, joka oli kiva.

Kiinalaista roskaruokaa edusti Fu Hao, jossa tarjottiin dimsumeja. Olemme todenneet, että jos ravintolasta saa dimsumeja, sinne on mentävä. Nämä olivat oikein hyviä, erityisesti mieleen jäi vihreästä papaijasta tehty salaatti ja makeahko kookos-maapähkinäpulla. Nam.


Lounaita nautimme vaihtelevasti erinäisissä kahviloissa, kuten Lagkagehusetissa, joita löytyy ympäri kaupunkia. Yhtenä päivänä kävimme myös Torvehallerneissa, jotka toimivat kuin kauppahalli. Tarjolla oli kuitenkin huomattavan paljon ravintolakojuja. Kannattaa varata vatsaan tilaa ja napostella kaikkea pientä. Me söimme italialaista porchettaa ja vietnamilaisia patonkeja.


Lounaan söimme myös Meatpackingdistrictillä. Siellä järjestettiin kesän ajan viikonloppuisin ruokatoria, joka oli hyvin saman tyyppinen kuin Torvehallerna. Torilla oli erilaisia ruokakojuja ympäri maailmaa. Testasimme meksikolaisia tortilloja ja tacoja, romanialaista lampaanlihaa ja makkaroita ranskiksilla ja jälkiruuaksi mango-kookos-stickyriceä Aasiasta. Jälkkäri oli paras.

Viimeinen kuva perustanskalaisesta ravintolasta, jossa oli kiva terassi. Siellä kävimme tokana iltana. Ruoka oli pubiruokaa, mutta hyvää sellaista. Vauva Veen vuoksi hienommat ravintolat jäivät nyt kokematta, mutta toisaalta oli kiva käydä rennommissa ravintoloissa. Kööpenhamina on selkeästi ruokatrendikäs erityisesti rennomman ruokailun saralla, siellä siis kannattaa satsata syömiseen. Tämä oli varsin mukava juttu, varsinkin lapsen kanssa matkatessa.


perjantai 7. elokuuta 2015

Ihan puhki

Olemme kävelleet aikamoisia määriä ympäri Kööpenhaminaa ihastellen kaupunkia ja vähän sen ulkopuoltakin. Ostoskatu Stroget on kävelty läpi, Torvehaller-kauppahallissa notkuimme ruokatiskeillä ja Den Blå Planet hurmasi myös vauva Veen kaloillaan. Kööpenhaminassa on kiva matkailla lapsen kanssa, kaikki ovat superystävällisiä ja itkukin saa aikaan vain hymyileviä mummukoita.

Neljäntenä päivänä itse kustakin alkoi tuntua vähän tältä. Kirvelevää, mutta oli hyväksyttävä, että rimaa on matkoilla vastedes laskettava. 

Päätimme aloittaa heti ja loppujen lopuksi Matti sanoi aikovansa laittaa pukluisen paidan syömään mennessä ja totesin sen olevan järkevää. Itse olin kaavaillut hikistä mekkoa, jossa on maitotahroja. 

Suosittelen vauvareissuille hyvää hotellihuonetta, ruokapaikkojen etukäteisetsintää, kantoreppua ja ennen kaikkea viinipulloa sen hyvän hotellihuoneen jääkaappiin. 

tiistai 4. elokuuta 2015

Pakkaamista ja pakkaamista

On olemassa asioita, joita luulisi aikuisen ihmisen osaavan tehdä. Näitä asioita ovat esimerkiksi elmu-kelmun käyttö ja vaatteiden viikkaaminen.

Kelmutus on mielestäni haastavaa. En ymmärrä miten ihmeessä kelmun saa kiristettyä tiukalle. Osaan neuloa villasukan kantapään ja valmistaa uppomunan, mutta kelmun käyttö... Ei vaan onnistu. Onneksi on korvike, folio. Sillä pärjää.

Vaatteiden viikkaaminen on yhtä hankalaa. Tavallaan se onnistuu, mutta sitten taas ei. En saa vaatteista tiukkaa pinkkaa ja pian viikkaus levähtää epämääräiseksi kasaksi.


Yläkuvassa on minun pakkaamani vaatteet. Levähtänyt viikkauspinkka. Huivi sentään on taiteltu suht hyvin. Onneksi tähänkin on korvike. Matti katsoi minun pakkaamaani matkalaukkua ja sitten alakuvassa näkyvää omaa pinkkaansa. "Mä voin pakata nää", totesi hän. Olin samaa mieltä.

"Voiks sä vielä laittaa sen sängyllä olevan kasan sinne kans?"

Pärjään ihan hyvin.



maanantai 3. elokuuta 2015

Tätä lukiessasi olemme jo Kööpenhaminassa

Olemme käyneet Matin kanssa Kööpenhaminassa yhdessä kahdesti. Ekalla kerralle meidän piti mennä Amsterdamiin, mutta Islannin tuhkapilvi sotki suunnitelmat lentää ja päädyimme autolla Kööpenhaminaan. Vietimme Kööpenhaminassa tuolloin pari päivää.


Toisen kerran kävimme Kööpenhaminassa interrail-matkallamme, silloinkin vierailumme kesti vain muutaman päivän. Paluumatkalla alle 24 tuntia.

Kolmas kerta toden sanoo ja vietämme Tanskassa melkein viikon. Sitten lomailemme vielä Järvenpäässä. Voi olla, että blogi on tällöin tauolla. Katsotaan, en lupaa mitään. Muuta kuin lomailla. (kuvat kahdelta edelliseltä reissulta)