perjantai 27. helmikuuta 2015

Trendi, joka jäi arkiruuaksi

Muutama vuosi sitten nyhtöpossu oli trendikkäimpiä liharuokia. Nyt trendi lienee laantunut, mutta meille se on kyllä jäänyt ihan arkiruokalistalle. Se nimittäin on pitkästä valmistusajastaan huolimatta superhelppo tehdä, jopa ihan arkipäivänä.



Näin sen teen.

800 g kassleria
5 dl cokista
6-8 valkosipulin kynttä
kuivattua chiliä
suolaa

1. Nämä ovat pakolliset osaset. Kassler laitetaan kannelliseen pataan ja cokis kaadetaan päälle. Valkosipulit kuoritaan ja kynnet nakataan cokikseen kokonaisina. Ripsotellaan kuivattua chiliä perään reilusti. Suolaa ei vielä lisätä. Kansi päälle ja pata 100 asteiseen uuniin 4-8 tunniksi (tämän kymmenminuuttisen osion voi tehdä aamulla ja antaa padan olla työpäivän uunissa). Possun tullessa uunista se revitään haarukalla rikki ja suolataan.

2. Jos haluat cokisliemeen laveutta, voi mukaan laittaa esimerkiksi sipulia, oreganoa, juustokuminaa, pippuria, inkivääriä... Porsaanlihan kanssa maustamisessa ei tarvitse olla tunnontarkka, sillä se pitää monista mauista.

Nyhtöpossun tarjoan usein Sikke Sumarin sämpylöiden välissä yhdessä hapankaalin kanssa, johon olen silpunnut yhden pienen, tuoreen chilin ja ruukun korianteria. Viimeksi tein lisäkkeen, jossa oli hunajassa ja voissa pehmeäksi paistettuja bataattikuutioita pienen bataatin verran, kahden hengen annoksen määrä kvinoaa (paketin keitto-ohjeen mukaan), ruukku silputtua persiljaa ja 150 g fetajuustoa. Molemmat toimivat, mutta sämpylä&hapankaali on nopeampi ja helpompi valmistaa.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Paluu lapsuuden tavaramaailmaan

Tämä on tavallaan toivottu kirjoitus. Toive oli koota jotakin paikkoja, joista voi hankkia tyylikästä vauvarekvisiittaa. Olin itse ajatellut olevani kovinkin tyylikäs, mutta hypistellessäni joka kaupassa eläinkuosisia ihan-mitä-vain, luovutin. Olen kuitenkin todennut muutamia asioita, joihin olen kallellaan.

1) Huonekalut. Koskapa meillä molemmilla on Matin kanssa kokemusta tarrojen liimauksesta ja piirtämisestä huonekaluihin, päätimme, ettemme hanki kalliita lasten huonekaluja. Itseasiassa ainoa huonekalu, jonka olemme hankkineet vauvaa varten on pinnasänky. Koin hoitopöydän turhaksi hankinnaksi, koska lipaston ja pesukoneen päällä hoitaminen sujunee aivan hyvin. Lastenhuoneeseen laitoimme tulevaisuutta varten vanhat hyllyt ja olkkarin vanhan sohvan.

Toisin sanoen, kauppa jota aion suosia tulevaisuudessa kierrätyksen lisäksi huonekaluhankinnoissa, on Ikea. Pinnasängyn hankimme sieltä ja pinnasänkyä kaunistamaan pari sisustustyynyä. Matti alkoi nauraa, kun kaappasin ne kärryyn, mutta on nyt selkeästi itse mieltynyt niihin. Toinen on saanut nimekseen Herra Aurinkoinen.


Lisäksi olen kuullut, että Annasilmät-aittojen tekemät rottinkisängyt ovat olleet tosi käteviä pienen kanssa. Erityisesti malli, josta nukkumakopan saa irrotettua. Annasilmät-aittojen tuotteet tekevät näkövammaiset ja juuri uutisoidun RAY:n avustuksen lopettaminen Näkövammaisten keskusliitolle tarkoittaa sitä, että tuotteiden valmistus on vaarassa loppua. Eli hankkimalla heidän pinnasänkynsä voi hankkia myös roppakaupalla hyvää omaatuntoa.

2) Vaatteet. Sain suuren kassillisen vauvanvaatteita opiskelukavereiltani. Pääsin oikeasti valitsemaan vielä parhaat päältä, joten kaikki niistä ovat kivoja. Lisäksi äitiyspakkaus kartoitti valikoimaa. Toki olen itse ostanut täydennystä näiden päälle lähinnä Kappahalista ja Lindexiltä. Muutaman Marimekon olen ostanut itse ja sain vähän isompia bodyja etukäteislahjana. Vauva sai myös joululahjaksi ilmajokisen Hoplaa-kaupan (linkki nettikauppaan) vaatteita. Vinkiksi vaateostoksiin olen saanut, että kannattaa hankkia pitkähihaisia kietaisubodyja ja haalareita, joissa on vetoketju (pukeminen helpottuu). Käsittääkseni vaatteet menevät pieniksi tosi nopeasti, joten meiltäkin vaatteet lähtevät kiertoon niitä tarvitseville.

3) Lelut ja muut. Viime aikoina olen miettinyt erityisesti leluja, kirjoja ja lauluja. Lauluista olen muistellut itselleni mieluisia ja yrittänyt niitä jo vähän tapailla. Vastauksena laulamiseeni on ollut joka kerta potkimista, eli täysin varauksetonta ihailua se ei ole saanut osakseen.

Leluja olen jo ostanut. Niissä linjana on ollut värikkyys ja kasvot (huom! myös Herra Aurinkoinen on hankittu juuri tästä syystä). Koska pieni vauva tunnistaa parhaiten perusvärejä ja on kallellaan kasvojen tarkasteluun ja hahmottamiseen, olen ajatellut, että sellaisten virikkeiden tarjoaminen voisi olla hyvä.


Mobilen hankin täältä täältä. Pienikamarista löytyi muutenkin tavaroita, jotka ovat ainakin omaan makuuni hauskoja. Toki jos kaipaa tyylikkäämpiä ja vähemmän lapsekkaampia vaihtoehtoja, niin Flenstedin mobileista löytynee sellaisia. Haikailin itse merkin elefanttimobilea, mutta ranskalainen silmää vinkkaava tähti ja raketti veivät tällä kertaa voiton. Taustalla olevaa taulua ei muuten ole hankittu vauvaa varten, se on Matin tuliainen itse itselleen Porvoosta.



Kuvan kissahelistimet ovat Ikeasta ja vedettävä, pehmeä soittorasia on myös ruotsalaista designia. Se on F:rg&Form-merkkinen. Tykästyin merkin designiin, joka on hyvin pelkistetty ja värikäs legopalikka-tyyliin. Hankimme myös hoitoalustan merkin nettisivuilla näkyvässä sinisessä pilvikuosissa ja vaunuihin lelun, jossa on samantyyppisiä silmäkkäitä hahmoja kuin soittorasiassakin.

Marimekon lisäksi täytynee suosia muutakin suomalaista designia. Niitä edustaa kuvan sininen Ainu-pupu. Lisäksi tilasin netistä Paapun klassisista klassisimman Hymy-helistimenJuho Jussila Oy:n Jukka-puuleluja tulee varmasti ostettua tulevaisuudessa. Suurimmalla osalla olen leikkinyt itsekin: Hakka, Keinuhevonen, Askare, ABC-palikat...

Ja tämän jälkeen täytyy todeta, että neuvolassa kysymykseen mitä vauva tarvitsee, vastattiin: äidin ja isän turvaa ja rakkautta (ja vaatteet ja turvakaukalon, että sen saa viedä sairaalasta kotiin). Mutta kyllähän nyt kissahelistinkin pitää olla!

maanantai 23. helmikuuta 2015

Kukikas paita ja siihen sopivat kynnet

Kun sanoin ääneen, että aion pitää nyt hetken taukoa vaatteiden ostamisesta, kävi tietenkin niin, että aiemmin katsomani paita oli juuri minun koossani alerekissä.

Siinä meni se päätös ja paita tuli koristamaan vaatekaappia. Se on pehmeää neulosta, mutta collegepaitamallinen. Kuosin magnolian kukat lumosivat minut täysin. Paita oli melko kallis vielä alen jälkeenkin, mutta se oli pakko saada, koska se on ihana. Pitkästä aikaa olen ostanut vaatteen, jota en malttaisi laittaa pesuun ollenkaan!

Lakkasin kynteni paitaan sopiviksi ja Matti yritti ottaa kuvaa niistä, mutta rajaus oli vähän mitä sattuu. Aloin nauraa kuville ja Matti kosti ottamalla kuvia minusta nauramassa vedet silmissä ja nauroi sitten niille. Loppujen lopuksi otin itse kuvan kynsistäni.


perjantai 20. helmikuuta 2015

Pikku neuleet

Neuloin vauvalle kevättä ja alkukesää varten lämmikettä. Halusin valita mahdollisimman pehmeää lankaa ja valinta osui Novitan Ipanaan. Värien valinnanvara oli melko suppea. Sukupuolikoodatut roosa ja taivaansininen tai neutraalit valkoinen ja harmaa.


Päädyin siniseen niinkuin monessa muussakin vaatteessa. Olen nimittäin olettanut, että vauva on väreiltään kuin Matti; sinisilmäinen ja vaalea. Itseasiassa en ole ollenkaan kuvitellut, että minun ruskeat hiukseni ja vihreät silmäni siirtyisivät eteenpäin. Tosin suurin osa pienistä lienee alussa haituvatukkaisia sinisilmiä, joten ehkä pikkuruiset neuleet sopivat myös värinsä puolesta vauvalle varsin hyvin.




Kaikki neuleet on neulottu kolmosen puikoilla. Lankaa kului alle yksi 50 g kerä. Sukkien ohje löytyy täältä.

Pipo

Luo 64 silmukka ja jaa ne neljälle puikolle (16/puikko).
Neulo 1 kerros kaikki oikein,
*neulo 4 kerrosta nurin, 4 kerrosta oikein*. Toista *-* 3 kertaa.
Neulo 16 kerrosta oikein.
Aloita sädekavennukset. Neulo 2 o, 2 yhteen ja 2 o puikkojaosta välittämättä kerros loppuun. Neulo 2 kerrosta oikein.
Neulo 2 o, 2 yhteen ja 2 o puikkojaosta välittämättä kerros loppuun. Neulo 2 kerrosta oikein.
Neulo 1 o, 2 yhteen ja 1 o puikkojaosta välittämättä kerros loppuun. Neulo 1 kerros oikein.
Neulo 2 yhteen puikkojaosta riippumatta loput kerrokset kunnes silmukkoja on jäljellä yhteensä 6 kpl. Päättele silmukat.

Lapaset

Luo 20 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle (5/puikko).
*neulo 3 kerrosta oikein ja 3 kerrosta nurin*. Toista *-* kolme kertaa.
Neulo 1 oikein, 1 nurin puikkojaosta huolimatta yhteensä 6 kerrosta.
Neulo 10 kerrosta kaikki oikein.
Aloita kavennukset. Neulo puikoilla 1 ja 3: 2 o, 2 yhteen oikein ja 1 o. Neulo puikoilla 2 ja 4: 1 o, ylivetokavennus ja 2 o.  Neulo 1 kerros kaikki oikein. Jatka kavennuksia. Neulo puikoilla 1 ja 3: 1 o, 2 yhteen oikein ja 1 o. Neulo puikoilla 2 ja 4: 1 o, ylivetokavennus ja 1 o. Seuraavan kerroksen kavennukset neulo puikoilla 1 ja 3: 2 yhteen oikein ja 1 o. Neulo puikoilla 2 ja 4: 1 o ja ylivetokavennus. Viimeinen kavennuskerros neulo puikoilla 1 ja 3 2 yhteen oikein ja puikoilla 2 ja 4 ylivetokavennus. Päättele silmukat.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Hyvät pullat

Olen ollut surkea leipomaan pullia. Opiskeluaikana kokeilin pariin otteeseen, mutta niistä tuli aina kivikovia. Totesin, että minun oli paras keskittyä sämpylöihin, koska ne onnistuivat lähes poikkeuksetta olemalla makoisia ainesosista riippumatta. Sitten ostin ystävälleni L:lle lahjaksi oikein perinteisen Kotiruoka-keittokirjan ja nappasin saman opuksen myös omaan hyllyyni. Pian L lähetti viestin, että keittokirjan pullaohje on hyvä ja sillä onnistuu. Uskaltauduin kokeilemaan.

L oli oikeassa, tällä ohjeella pullat onnistuvat varmasti. Niistä tulee pehmeitä ja hyviä. Kirjassa on kaksi ohjetta: "Arkivehnänen" ja "Juhlapulla". Sanomattakin on selvää, että pullan leipominen on aina juhlan paikka, joten jälkimmäinen ohje on omassa käytössäni. Teimme siitä Matin kanssa laskiaispullia.



Juhlapullat (12 isoa tai 16 pientä)

2,5 dl maitoa
50 g hiivaa tai 1 1/2 pss kuivahiivaa
1/2 rkl kardemummaa (eli puolikas putkilo)
1 1/4 dl sokeria
1/2 tl suolaa
1 muna
7-8 dl vehnäjauhoja
125 g voita (siis voita!)

1. Kuumenna maitoa kädenlämpöiseksi tai n. 42 asteiseksi hiivasta riippuen.
2. Sekoita hiiva, kardemumma, suola ja sokeri maitoon.
3. Vatkaa joukkoon kananmuna.
4. Alusta jauhot vähitellen taikinaan, se saa jäädä melko löysäksi. Käytä mieluummin vähemmän jauhoja taikinavaiheessa ja leivottaessa lisää niitä leivontalustalle.
5. Pehmitä voita muutama sekuntti mikrossa ja lisää taikinaan alustaen.
6. Kohota taikina liinan alla kaksinkertaiseksi.
7. Leivo pullat pyöreiksi ja anna kohota vielä vartin verran. Laita uuni lämpenemään pullien kohotusajaksi 200 asteeseen. Voitele pullat munalla ja ripottele päälle raesokeria.
8. Paista pullia 10-15 minuuttia 200 asteessa.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Ilahdutushaaste

Sain Rautalinnulta ilahdutushaasteen, jossa piti haastaa muita bloggaajia osallistumaan. Tarkoituksena oli, että kun haasteeseen osallistuu, saa haastaneelta bloggaajalta jonkin ilahdutuksen aiheen. Minä en kuitenkaan tunne muita bloggaajia kuin Rautalinnun ja olen muiden blogien passiivinen lukija ennemmin kuin aktiivinen kommentoija, joten haasteeseen osallistuminen on haastavaa.

Jäin kuitenkin pohtimaan ilahduttamista. Olen siinä nimittäin huono. Okei, Mattia ilahdutan tasaisin väliajoin pienillä yllätyksillä. Viimeksi piilotin suklaalevyn olohuoneeseen ja lähetin Matille tekstiviestin sen koordinaateista ystävänpäivänä. Ystäviäni ilahdutan harvoin, ventovieraita vielä harvemmin. Ja vieläkin harvemmin kuin tekoja, käytän puhetta. Olen maailman huonoin saamaan sanoilla ketään onnelliseksi. Kirjoittamalla se sujuu hiukan paremmin, mutta verbaalisesti olen kehuissa surkea. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö ajattelisi hyviä asioita toisista. Niiden sanominen tuntuu vain järisyttävän hankalalta. Jään aina kummastelemaan, kun ihmiset pudottelevat mahtavia ja ihania lausahduksia tuon tuosta ja melkein kenelle vaan. Miten ne sen tekevät ja miten se voikin olla niin helppoa?

Ehkä sen sijaan, että haastan toisia, minun pitäisi haastaa itseni kehumaan muita. Ja mielellään vielä vähän vieraampia, etten pysyttele mukavuusalueellani ja kehu vain Mattia. Raportoin ensi viikolla kuinka kävi. Aloitan kuitenkin jo nyt: minusta on kiva, kun luet blogiani. Tässä sinulle kuva Emmasta ja tulppaaneista, molemmat ovat minulle tärkeitä ja siksi jaan ne mielelläni kanssasi.

ps. käykää katsomassa Rautalinnun blogia, jos haluatte saada kiinni oikein kunnon eteläpohjalaisesta murteesta, hän on oikea mestari kirjoittamaan sitä justihin niinkun sitä puhutaan.


perjantai 13. helmikuuta 2015

Äitiyspakkaus

Viime viikolla saimme äitiyspakkauksen. Avasimme paketin sunnuntaiaamuna, samalla kun söimme lettuja. Mikä täydellinen hetki! Raukea sunnuntaiaamu, kullankeltainen lettupino pöydässä ja pieniä vaatteita hypisteltävänä.

Olen itse tosi tyytyväinen sisältöön ja kaikki vaatteet ja tavarat olivat mielestäni kivoja, paitsi eräiden harmaanvihreiden housujen värivalinta oli suhteessa muihin pakkauksen vaatteisiin kummallinen. Muuten värit ja kuosit olivat onnistuneita. Erityisen iloinen olin poltetun oranssin värisistä vaatteista, oravateemasta ja hauskasta talvihaalarista, jonka kuosissa kulki englannin, ruotsin ja suomen kielellä runo. Muut tavarat löytyvät täältä.



keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Muutoksia kotona

Viikonloppuna toteutimme huoneiden vaihdoksen, jossa entisestä makuuhuoneestamme tuli tuleva lastenhuone (nykyinen tila, johon vietiin kaikki ne huonekalut, joita ei muualle saanut sijoitettua) ja entisestä viihdehuoneestamme tuli makuuhuone. Veimme alakerran olohuoneeseen ison sohvan ja tv:n viihdehuoneesta.

Olen muutokseen tosi tyytyväinen, vaikka homma olikin melkomoinen urakka. Kävimme samalla läpi kaikki poisheitettävät tavarat ja niitä kertyikin melko paljon. Olohuoneessa on nyt paljon kivempi löhöillä, kun sohva on iso. Väritys muuttui samalla tummemmaksi ruskean sohvan ja tummapuisen senkin, joka tuotiin tv:n alle, myötä.




Makuuhuone taas värittyi sini-vihreän sijaan voimakkaammilla sävyillä, sillä jostakin syystä kaipasin tyynyihin ja mattoon väriä. Vauvan mobilekin löysi paikkansa uuden lipaston yltä, johon olisi tarkoitus sijoittaa hoitoalusta. Testailimme myös koottua pinnasänkyä tilaan, mutta toistaiseksi se päätyi vauvan tavaroiden säilytyspaikaksi tulevaan lastenhuoneeseen. Vielä tuntui aivan liian aikaiselta ottaa se esiin. Treenataan ensin tuon mobilen kanssa.

On hassua miten paljon huoneen paikan vaihtaminen vaikuttaa. Tuntuu siltä, että nukkumaan mennessä astuisi kokonaan uuteen taloon. Tosin pimeässä hortoilu öisen vessareissun jäljiltä on haastavaa, viime yönä törmäsin mennessä oveen ja tullessa yöpöytään. Toisaalta rutiinien rikkominen lienee parasta aivotreeniä.



maanantai 9. helmikuuta 2015

Valmistautumista

Tällä viikolla tulee nyt kovasti vauva-aiheisia juttuja. Jostakin syystä nimittäin monet siihen liittyvät asiat ja tavarat rysähtivät nyt käsille ja talomme alkoi valmistautua konkreettisesti tyypin tulemiseen. Henkisestihän valmistautuminen on vielä täysin kesken ja välillä olen ihan paniikissa kyvykkyydestäni vastata toisen ihmisen hyvinvoinnista ja väliin olen hyvin tyyni asian suhteen. Tosin tässä on vielä reilusti aikaa sulatella ja odotella.


Viime viikon viikonloppuna opiskeluystäväni H ja hänen parivuotias poikansa vierailivat meillä. Viikonloppu oli varsin lapsiaiheinen ja touhusimme kaikkea luistelusta puistoiluun. H toi mukanansa veljensä vanhat rattaat, jotka ostimme hyvin huokealla hinnalla.

Kyseessä ovat Brio Sing-rattaat, joihin saa vaihdettua vaunukopan tilalle isomman lapsen istuimen ja vauvan turvakaukalon, tai niin luulimme. Kävi kuitenkin ilmi, että rattaat ovat vuosimallia 2008, johon ei nyt sitten mene turvakaukalo, jonka hankimme jo. Luulen kyllä, että pärjäämme ilmankin ja vaunut olivat kuitenkin niin edulliset, että päätimme alkuun kokeilla niitä. Viemme ne sitten Järvenpäähän tai pistämme eteenpäin, jos päädymme hankkimaan uudet.



Ajattelin, että etuosan pienet pyörät olisivat meidän hiekkatiellä huonot, mutta niillä työnsi kyllä reippaasti päälle kaksivuotiasta lumi-jääpolulla oikein hyvin. Toinen huolenaiheeni on tavarakori, johon ei kyllä kauppakassi mahdu. Onko jollakulla jotain kikkaa mihin muualle vaunuissa sen voisi virittää? Olen nähnyt sellaisia verkkomallisia juttuja (huom, lapsena!), jotka laitetaan roikkumaan vaunujen työntöaisasta. Onko sellaisia vielä ja voiko niitä laittaa roikkumaan vaunuihin vai kippaavatko vaunut ja vauva sen seurauksena ympäri (irrationaaliset pelot osa 2347)?

perjantai 6. helmikuuta 2015

Uusvanha talvitakki




Ostin tämän talvitakin jo monta vuotta sitten. Se on Marimekon malli, jossa alun alkaen oli todella leveät hihat ja lasketut olkapäät. Takki on laadukasta kangasta ja pitää ryhtinsä hyvin. Takki ei istunut minulle kovin hyvin, mutta se oli 70 % alennuksessa ja maksoi alle 100 e, joten siitä syystä kotiutin sen. Kävin kaventamassa hihat, nostamassa olkapäiden saumat ryhdikkäämmiksi ja ompelin itse nappilistan hiukan sivummalle. Siltikään en takkia juurikaan pitänyt.

Laitoin takin päälle aina syksyllä kerran ja totesin, etten osaa käyttää sitä. Siltikään en takista luopunut, vaikka se oli joka vuosi menossa "tarjoa näitä vaatteita siskoille"-kassiin. Vasta noin seitsemän (?) vuoden jälkeen olen ottanut takin aktiivikäyttöön tänä talvena, koska jostakin syystä se ei nyt ole hankala. En ole saanut selville miksi. Koska mekkovillakangastakkini on polvipituinen, tuntuu tämä takki kivemmalta housujen kanssa pidettynä, koska se paljastaa vähän enemmän jalkoja. Olen kauhean tyytyväinen siihen, että se on nyt käytössä.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kutkutuksesta tekoihin

Koskapa kevät alkaa hiipiä mieleeni yhtä aikaa valon kanssa, olen korvannut joulukukat jo keväisemmillä versioilla. Viimeisen vuoden olen pitänyt joka viikko jonkinlaista kukkaa keittiössä ja usein myös olohuoneen työpöydälläkin. Noin kympin satsaus joka viikko johonkin niin kauniiseen ei mielestäni ole ollenkaan liikaa.


Olen muutamalle viikolle ostanut tulppaaneja. Niitä valitettavasti rakastaa lisäkseni myös Emma, joka aamuisin sisään tullessa ei ryntääkään suoraan ruokakupille, vaan  tulppaanimaljakon kimppuun. Se napsii tulppaanin varret poikki alta aikayksikön, jos en ehdi sitä kieltämään. Siksi päätinkin ostaa kermaisia ja keltaisia kevätesikoita. Tosin niitäkin Emma tykkää pureskella, mutta vain lehtiä, ei kukkia. Nyt pienet, iloisen väriset kukkaset ilahduttavat joka aamu ja ilta keittiön ikkunan alla. Ja näistä ei kerry taloudellista uhrausta edes vitosta viikkoa kohden, koska kastelemalla säännöllisesti ne pysyvät hyvinä pitkään.






tiistai 3. helmikuuta 2015

Ensimmäinen kevään kutkutus


Joka syksy olen kyllästynyt puutarhaamme. Tuijottelen suurta keskeneräisyyttä ja päivittelen, mitä kaikkea jäi kesän aikana tekemättä. Samalla tunnen ahdistusta siitä, että ensi kesänä koko homma alkaa alusta, vaikkei minua pätkän vertaa kiinnosta yhdenkään rikkaruohon nyppiminen. Lumen tulo ja maan jäätyminen tuntuu oikeastaan aika ihanalta.

Vähintään jouluun saakka sitä elää ajattelematta koko pihaa ja lumen tullessa kiittää, että ruskeanvihreä nurmikko ja harmahtavat talven törröjät näyttävät edes hetken siedettäviltä. Sitten tammikuussa valo alkaa lisääntyä. Kun tulee iltapäivästä kotiin huomaa, että jouluvalot on aika purkaa pois. Sitten vaivihkaa, ohimennen lukee muutaman jutun siemenkylvöistä. Siitä se alkaa...

Oman kaipaukseni sai kukkeimpaan loistoon tämä blogijuttu. Sitä lukiessani olin hetken pihalla ohuessa pitkähihaisessa paidassa, lapio kädessä, ympärilläni tuoksui multa ja silmäkulmissa väikkyi vihreys. Pihalla on kuitenkin varsin kiitettävästi lunta, joten hetki tässä vielä menee... Sitä odotellen.