perjantai 28. marraskuuta 2014

Kelvollinen kasvislasagne

No nyt tupsahtaa ohje, jonka tekemiseen menee yli puoli tuntia. Reilusti yli. Sanotaanko, että valmistukseen kannattaa varata kahdesta kolmeen tuntia. Ei siis mitään arkiruokaa, paitsi jos sen tekemisen jakaa kahdelle illalle, kuten minä tein.

Alkuperäisessä reseptissä tämän luvattiin olevan Maailman paras kasvilasagne, Hesarissa nimi oli lientynyt Syksyn parhaaksi kasvislasagneksi ja minusta se on Paras kasvislasagne, jota olen tähän mennessä syönyt, mutta uskon tilanteen muuttuvan. 

Vinkit: älä ohita kasvisten paahtamisvaihetta, suurin osa mausta tulee siitä. Vaikka luulisi ricotan olevan pakollinen osuus, ei se ole. Älä siis tee kuin minä ja tee omaa ricottaasi (kts. ps.) kun maalaiskunnan kaupastasi ei löydy sitä. Korvaa ricotta mascarponella tai ihan vaan valkokastikkeella. Kasvikset voi paahtaa edellisenä päivänä valmiiksi muun ruuanlaiton ohella.



2 paprikaa
1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
200 g (rasia) herkkusieniä
suolaa ja oliiviöljyä

1 tlk tomaattimurskaa
4 valkosipulinkynttä
sipuli
oreganoa
suolaa ja pippuria

250 g ricottajuustoa
ruukku basilikaa
1 sitruunan raastettu kuori (jos haluaa enemmän sitruunan makua, myös mehu)
2 pkt mozzarella-juustoa
125 g parmesania

lasagnelevyjä

1. Valmista paahdetut kasvikset. Pilko paprikat neljään osaan. Pilko munakoisot ja kesäkurpitsat lanteiksi. Paahda paprikat omalla pellillään ja munakoisot ja kesäkurpitsat omalla 250 asteisessa uunissa niin, että paprikan kuoret mustuvat ja muut kasvikset saavat väriä. Poista paprikan kuoret ja leikkaa paprikat ohuiksi suikaleiksi, kun ne ovat jäähtyneet.
2. Pilko herkkusienet ja paista ne kuivalla pannulla kullanruskeiksi. Sekoita kaikki kasvikset yhteen ja mausta suolalla ja oliiviöljyllä.
3. Valmista tomaattikastike. Pilko valkosipulit ja sipuli pieneksi. Kuullota pannulla ja lisää tomaattimurska ja hiukan vettä purkin pohjien mukana. Mausta oreganolla, suolalla ja pippurilla. Anna hautua sen aikaa, kun valmistelet loput lasganeaineet.
4. Raasta parmesan. Kumoa ricotta kulhoon ja riivi sen joukkoon basilika ja raastettu sitruunan kuori (ja mehu). Mozzarellan voi repiä pieniksi paloiksi.
5. Kokoa lasagne aloittamalla tomaattikastikkeesta, lisää kasvikset sen päälle ja lopuksi ripottele ricottaseosta, mozzarellaa ja parmesania kasvisten ja kastikkeen päälle. Sen jälkeen tulee lasagnelevykerros. Kokoa niin, että viimeiseksi jää juustokerros.
6. Paista 200 asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.


ps. ricotta-juusto: 4 l punaista maitoa, 1/2 l piimää: kuumenna maito juuri ja juuri kiehuvaksi ja lisää piimä. Juusto alkaa pian juoksettua (eli muuttua kokkareiseksi) ja voit hämmennellä sitä varovasti. N. 15 minuutin kuluttua juustomassa on valmis ja nesteen voi kaataa pois. Nosta juusto harsolla vuorattuun siivilään valumaan. Anna olla jääkaapissa vuorokauden verran.

torstai 27. marraskuuta 2014

Mekkotakki



Tähän vuodenaikaan on mahdotonta ottaa kuvia yhtään mistään. Ainakaan niin, että ne olisivat kauniilla valolla otettuja. Päivänvaloa on sen verran vähän aikaa, että silloin olen joko a) koulussa tai b) yksin kotona. Tätä kuvaa ottettaessa olin yksin kotona ja virittelin kameran roskiskatoksen päälle. Tämä oli kuvista paras otos ja sekin on suoristettu ja rajattu. Mutta, siitä viis. Kuvasta näkyy jutun pointti. Nimittäin uusi villakangastakkini.

Ostin takin jo alkusyksystä, mutta vasta nyt kelit ovat sellaiset, että villakangastakki on passeli. Takissa on hiukan korotettu vyötärö ja leveä, pitkä helma. Farkkujen kanssa se ei ole ehkä ihan optimaalinen, mutta mekkojen kanssa täydellinen. Olen ollut talvisaikaan ongelmissa, koska vihaan takin alta näkyviä helmoja. Muiden ihmisten helmat ovat ok, omani eivät. Uusi takki on kuitenkin niin pitkä, että se peittää kaikki polviin asti ulottuvat helmat ja hääpukuani lukuunottamatta en omista sen pidempiä mekkoja.

Parasta takissa oli hinta (alle 100e) ja oudointa se, että löysin sen Prismasta. Niin, Prismasta. Käyn siellä ehkä kerran vuodessa ja en ole todellakaan mieltänyt, että sieltä voi löytää itselleen vaatteita. Näin kuitenkin kävi. Siispä etsiessänne täydellistä mekkotakkia, vilkaiskaa päivittäistavarakauppojen vaatepuoli.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Viisi väriä: punainen

Viimeinen väri on punainen. Sekin on melko kummallinen valinta omalta kantiltani. Punaisen voittokulku ns. viihdehuoneessa (yläkerrassa oleva olohuoneemme) lähti liikkeelle Matin punaisesta bassosta. Se nostettiin seinälle ikäänkuin koristeeksi ja sille piti saada kavereita, koska yksi, yksinäinen punainen asia oli mielestäni huoneessa liian kummallinen.

Nyt viihdehuoneen matto, pöydällä oleva kaitaliina ja tyynyt ovat melko punaisia. Jouluksi isken kaikki punaiset koristeet nimenomaan viihdehuoneeseen. Se onkin mielestäni ruskan aikaan ja jouluna kaikkein kaunein huoneemme, sillä punaisen ja keltaisen sävyt sopivat pimeään vuodenaikaan ihastuttavan hyvin. Vaikka huone onkin punasävyinen, ei se silti ole mitenkään räiskyvä. Enemmänkin lempeän lämmin paikka, joka vaatii käpertymään sohvalle.




perjantai 21. marraskuuta 2014

Potkua marraskuuhun

Pimeys alkaa pikku hiljaa kaatua päälle, kun aamulla lähtiessä ja illalla palatessa taivas on musta. Ja niin on myös maa. Silloin kannattaa piristää itseään ruualla, jossa on kirpakoita ja tulisia makuja.

Tämän ruuan voi nauttia iltapalanakin kahdestaan. Annos on yhdelle melko iso, mutta myönnän, että sain sen syötyä nälkäisenä ihan itse. Sen jälkeen kyllä piti lähteä vähän kävelylle, ettei ähky iskisi.

Perusidealtaan ruoka on kesäkääryle ilman riisipaperiarkkia. Riisipaperi on korvattu romaine-salaatin lehdillä. Salaatinlehdet ovat helpompia kääreitä ja rullat voi koota vasta pöydässä. Lisäksi salaatin käyttäminen riisipaperin sijasta nopeuttaa ruuan valmistusta huomattavasti. Valmistamiseen kului... Niin, alle puoli tuntia.



180 g katkarapuja
paketti riisinuudelia
avokado
1/2 chiliä
puntti korianteria
1/2 limen mehu
1/2 dl suolapähkinöitä
romaine-salaatti

Dippiin:
1 osa makeaa chilikastiketta
1 osa sokeroimatonta maapähkinävoita
1/2 limen mehu

1. Valuta jäisiä katkarapuja siivilässä tulikuuman veden alle, kunnes ravut sulavat. Jätä valumaan siivilään. Napsauta samalla vedenkeitin päälle ja kun vesi kiehuu, kaada se riisinuudelien päälle. Jätä riisinuudelit hautumaan.
2. Pilko avokado, chili siemenineen ja korianteri. Sekoita ne kulhossa keskenään.
3. Kippaa ravut kulhoon ja riisinuudelit siivilään valumaan. Pilko riisinuudelit pieniksi saksimalla niitä siivilässä (helpoin keino!). Lisää riisinuudelitkin kulhoon.
4. Ropsauta pähkinät sekamelskaan mukaan ja mausta puolikkaan limen mehulla. Kääntele kaikki sekaisin kulhossa.
5. Irrota salaatinlehdet toisistaan ja laita lautaselle tarjolle.
6. Sekoita dippi kasaamalla ainekset pikku kulhoon ja vatkaamalla ne lusikalla sekaisin.
7. Nosta lusikalla katkarapuseosta salaatinlehden toiseen päähän, valuta päälle hiukan dippikastiketta ja taittele salaatinlehden toinen pää täytteen päälle.

Huom! Syöminen on sotkuista, varaa käden ulottuville servettejä.

torstai 20. marraskuuta 2014

Viisi väriä: sininen

Lapsena tai nuorena en ole erityisemmin pitänyt sinisestä. Vieläkin vierastan sen käyttöä vaatteissa farkkuja lukuunottamatta. Sininen ei mielestäni sovi väreihini ollenkaan. 

Sisustuksessa sininen on hiipinyt värivalikoimiini vaivihkaa. Kaikki taisi alkaa siitä, kun Sauvakadun kodissani maalasin makuuhuoneen seinät sinitarran siniksi. Nyt Ronnalassa meillä jo kaksi huonetta, joissa sininen on varsin vallitseva sävy. Makuuhuone on alun alkaen sisältänyt sinisen sävyjä, koska väri on minusta rauhoittava. Viime vuotinen tapetointi teki myös keittiöstä kertaheitolla sinisen. Huomattavaa on, että tummempaa sinistä vierastan sisustuksessa edelleen, mutta vaaleansinisestä pidän melkoisesti.






tiistai 18. marraskuuta 2014

Naisellisuuden yht'äkkinen kukoistus

En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta eilen sain päähäni hankkia uuden mekon. Sen lyhennettyäni päätin pukeutua viikon ajan pelkkiin mekkoihin. Naisellisuuden esiinmarssi jatkui tänään, kun halusin uuden mekon kaveriksi punaisen kynsilakan. Tosin sen haluaminen saattoi johtua myös siitä, että kynsien lakkaaminen pesee 100-0 Perus- ja ihmisoikeudet Suomessa - teoksen lukemisen. 

Lumenen hiukan metalliin hohtava, syvän joulupunaisen kynsilakka sopii musta-beigeen mekkooni kuin nakutettu. Sitä paitsi ihmisoikeuksien kansainvälisiin valvontajärjestelyihin tulee ihan uutta potkua, kun niitä opiskelee punaisin kynsin. 


perjantai 14. marraskuuta 2014

Syntymäpäivänä

Olen tänään 32-vuotias ja vielä eilen illalla näytti siltä, että synttäripäivästäni tulee kurja. Olin todella pahalla tuulella ja Mattikin olisi reissussa koko perjantain. Vielä aamu-unisena köllötellessäni sängyssä olin surkealla mielellä.

Sitten avasin verhot ja lunta. Lunta, lunta! On todella harvinaista, että syntymäpäiväni aamuna maa hohtaa kevyesti valkoisena ja taivas on ruusunpunainen. Katsoin siskoni lapsilta saamiani kortteja ja eilisen päivän harmit huuhtoutuivat hiljalleen pois. Paras kummitäti ja Ada ja hiili (vieläkään en tiedä, onko kysymyksessä hiiri vai siili, epäilen siiliä, koska otuksella on piikit). Eipä sitä muuta taida tarvita. Ja Mattikin tulee jo yöllä kotiin.




Kuukauden kuva(t) 2014

Tämän kuvan otin tänä aamuna. Eli teknisesti 13. päivä ei vielä ollut lunta, mutta koska olin yhdeksästä aamulla kahdeksaan illalla menossa, en ehtinyt ottaa kuvaa. Tämä siis 14. päivän puolelta. Pieni huijaus sallittakoon.









torstai 13. marraskuuta 2014

Kun kissa on poissa, hiiret syövät tomaattia

Taas oli tomaattiaika, kun Matti suuntasi tämän viikon alussa Saksaan. Alkuviikon päivällisinä söin tomaattikeittoa, joka kuuluu opiskeluajan klassikkoruokiin. Tilasin sitä aina Järvenpään Rossossa, kun kävimme muunmuassa L:n kanssa siellä syömässä lounasta. Annos maksoi muistaakseni alle 5 euroa.

Nyt tuoreet tomaatit alkavat jo kärsiä valon puutteesta ja ovat mauttomia, mutta onneksi Italiassa on säilötty aurinkoisen kesän satoa purkkeihin. Ja siis nimenomaan Italiassa. Olen tietyn merkin vannoutunut kannattaja, koska säilyketomaateissa laadulla on väliä. Oma suosikkini on sama kuin Henri Alénin ja vaikka kaikissa muissa trendeissä laahaan perässä, olin tässä edelläkävijänä jo vuonna 2013.

Resepti kuuluu kategoriaan puoli tuntia (laitanko enää muunlaisia ruokia?) ja sitä kannattaa nauttia hyvän leivän kanssa. Rossossa keittoon tuli myös krutonkeja, mutta leipä keittolautasen vierellä korvannee krutongit.



5 valkosipulin kynttä
1 sipuli
2 prk tomaattimurskaa
suolaa&pippuria
120 g smetanaa (tai n. 1 dl ruokakermaa)
basilikaa
mozzarellaa

1. Pilko valkosipuli ja sipuli. Palojen ei tarvitse olla mitenkään erityisen pieniä, koska keitto soseutetaan lopuksi.
2. Kuullota sipulit keittokattilassa niin, että ne saavat vähän väriä.
3. Lisää tomaattimurska. Huljauta pieni määrä vettä purkeissa saadaksesi ne tyhjiksi ja laimentaaksesi keittoa hiukan. Anna kiehua hiljalleen n. 20 minuuttia.
4. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää samalla sekaan smetana (tai ruokakerma).
5. Revi basilikan lehtiä ja mozzarellaa keittoon juuri ennen tarjoilua. Jos basilikaa ei ole saatavilla (tai se on nuhjuista, kuten minulle kaupassa kävi), voit lisätä keittoon teon alkuvaiheessa kuivattua oreganoa.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Viisi väriä: violetti ja oranssi

Jos viime viikon sisustusvärinä oli valkoinen, jota en käytä pukeutumisessa lainkaan, on tällä viikolla vuorossa pukeutumisessani suosimani värit. Vaikka en kovin montaa oranssia (lasken tähän myös vahvan keltaisen mukaan) vaatekappaletta tällä hetkellä omista, tiedän värin sopivan minulle hyvin. Violetteja on sitten tullut hankittua senkin edestä. Vaatekaapin (jota meillä ei siis ole, vaatesäilytystilaratkaisun...) lisäksi näitä värejä löytyy kodistamme erityisesti olohuoneesta ja kuistilta.



tiistai 11. marraskuuta 2014

Käyttökengät


Kun muutin maalle, minulla ei ollut yhtään käytännöllisiä, ulkona rymyämiseen tarkoitettuja kenkiä. Viime vuonna sain hankittua ensimmäiset talvikäyttöön passelit tapaukset. Eccon kengät olivat melko hintavat, mutta ovat osoittautuneet hyviksi kovemmillakin pakkaskeleillä. Eivät ne kuitenkaan liian kuumat ole tälläkään säällä. Kun pitää raajat ja pään lämpiminä kunnon kengillä, pipolla ja rukkasilla, voi kulkea ohuemmassakin takissa mielihyvin. Kengät ovat olleet pari viimeistä viikkoa kovalla käytöllä kurakelin pehmentämällä hiekkatiellä (kuten kuvasta näkyy).

perjantai 7. marraskuuta 2014

Arjen pelastus

Arkiruoka on aina toisinaan vähän pakkopullaa. Ei oikein jaksaisi laittaa kunnon ruokaa ja toisaalta ei myöskään keksi mitä tekisi. Lisäksi ainakin olen itse niin nälkäinen yliopistolta tullessa, että ruuanlaittoon ei mielellään saisi kulua kovin kauan aikaa.

Arki-iltojen ruuanlaiton pelastajani on kuskus. Vesi kiehumaan, suolaa ja kuskusryynit sekaan ja kattila liedeltä. Muutamassa minuutissa kuskus turpoaa kypsäksi ja on syöntivalmista. Tämäkin on yksi niistä ruuista, joiden valmistukseen kuluu korkeintaan puoli tuntia.

ps. kannattaa ostaa täysjyväversiota, se maistuu paremmalta.

Välimerellinen kuskus seuraavallekin päivälle

240 g kanafileitä
juoksevaa hunajaa
suolaa
3 dl vettä
1,5 dl kuskusia
oliiviöljyä
2 tomaattia
1/2 kurkkua
100 g fetaa
kourallinen persiljaa
sitruunamehua
(oliiveja)

1. Leikkaa kanafileet suikaleiksi tai käytä valmiita suikaleita. Paista suikaleet pannulla lähes kypsiksi. Lisää suola ja juoksevaa hunajaa suikaleiden päälle ja kääntele, kunnes kanat ovat kypsiä ja hunaja on ottanut väriä. Laita vesi kiehumaan.
2. Kun vesi kiehuu, ota kattila liedeltä, lisää kuskus ja suola ja anna turvota. Lisää lopuksi oliiviöljyä ja sekoita kuskus haarukalla.
3. Pilko kasvikset ja persilja.
4. Sekoita kaikki ainekset yhteen, kun kana ja kuskus ovat hiukan jäähtyneet. Mausta persiljalla ja sitruunamehulla.

torstai 6. marraskuuta 2014

Alkutalven tulva

Tavallisesti täällä Pohjanmaalla tulvii keväisin. Sinä aikana, kun olen täällä asunut on tulvat yllättänyt myös syksyllä muutamankin kerran.

Sunnuntai-iltana alkoi sataa ja sadetta jatkui enemmän ja vähemmän tauotta tiistaiyöhön saakka, jolloin  pakastui. Tänään torstai-aamuna kävelin saman lenkin kuin lauantaina. Maisema tosin oli paikkapaikoin eri, koska erään luoman tulva-alue oli muuttunut ruohokentästä lammeksi.

Ennen

Jälkeen

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Viisi väriä: valkoinen

Sisustusblogeissa on kiertänyt haaste, jossa tarkoituksena on kuvata oman kodin värejä. Totesin, että aihe olisi täydellinen keskiviikko-mitä-tahansa-päivä-postaus, viiteen viikkoon en joutuisi itse kehittämään aihetta. Valitettavasti tunnen lisäkseni yhden ainoan bloggarin, joten kukaan ei tietenkään haastaisi minua juttuun mukaan. Onneksi täällä oli kollektiivinen haaste. Katsotaan muistanko noudattaa tätä ollenkaan.

Ekalle viikolle itseoikeutetusti valkoinen. Pidän valkoisesta sisustuksessa, se raikastaa muita värejä ja tuo valoisuutta. Kokovalkoisessa en voisi elää ja en taida omistaa kuin yhden valkoisen vaatteen (, jota en koskaan käytä), mutta huonekaluissa se on mielestäni yksi parhaimmista väreistä. Lisäksi pidän eri valkoisen sävyjen yhdistämisestä keskenään. Ja se sopii myös ulos!







maanantai 3. marraskuuta 2014

Laukku

Uusien kenkien kaveriksi tarvitaan usein uusi laukku. Koskapa konjakinvärinen kassini sanoi sopimuksensa irti ja alkoi murentaa keinonahkapintaansa ympäri kyliä, sisuunnuin ja päätin hankkia nahkalaukun.

Googlettelin aikani, mutta homma tuntui toivottomalta. Melkein kaikissa veskoissa oli valmistajan nimi suuresti esillä, josta en pidä, tai sitten kassit olivat liian pieniä. Ärsyyntyneisyyteni merkkibrändeihin ajoi minut suomalaisten laukkuvalmistajien sivuille. Lumin laukku minulla jo on, vaikka loppujen lopuksi harkitsin saman laukun ostamista eri värisenä. Sitten löysin tämän. Oi, onnea olla uuden laukun omistaja!





lauantai 1. marraskuuta 2014

Marraskuun ensimmäinen

Syntymäpäiväkuukauteni alkoi vallan ihastuttavissa merkeissä, kun kuura oli huurtanut oksat ja ikivihannat lehdet. Koko päivän on paistanut aurinko ja kävely ulkona punastutti posket.

Hehkuvaa marraskuuta kaikille!