maanantai 27. lokakuuta 2014

Vakava maanantai: Strömsöpaidan ikävämpi puoli

Ostin perjantaina itselleni uuden paidan. Paita on muhkea neule, mutta varsin mukava päällä, koska se ei kutita. Nyppyyntymisvaaraakaan ei pitäisi juuri olla, sillä paita on puuvillaan ja akryylia. Puuvillalla tosin on ominaisuus venähtää käytössä, mutta tuollaisen neuleen kanssa se ei haittaa. Neule on mielestäni hyvin strömsö. Olimme eilen illalla kävelyllä ja keltaisen paitani, sinisen takkini, lilan pipon ja kaulaliinan sekä raidallisten sukkien kanssa näytin Strömsöstä karanneelta.

Sitten se ikävämpi puoli. Neule maksoi H&M:lla alle 30 €. Aluksi olin asiasta iloinen, mutta loppujen lopuksi tulin siitä huolestuneeksi. Kuka neuleen on tehnyt ja missä? Tuote on tehty Kiinassa ja H&M kertoo sivuillaan omasta tuotantoketjustaan. Heillä on Ruotsissa ostajat, jotka ostavat globaalisti vähittäiskauppiailta tuotteita, jotka teettävät ne alihankkijoilla, jotka voivat teettää ne vielä omilla alihankkijoillaan, joilla on työntekijöitä töissä. Vaikka H&M kuinka valvoisi ja auditoisi tätä globaalia tuotantoketjua, on selvää, ettei väärinkäytöksiltä ympäristön ja erityisesti yksilöiden oikeuksien kannalta voi välttyä. Todennäköisesti paitani tekijä on miltei mahdoton selvittää.

Huolestuttavinta tässä kuitenkin on se, että vasta erittäin halpa hinta sai hälytyskelloni soimaan. Kuinka monta vaatetta minulla loppujen lopuksi on kaapissa, jotka ovat tuotettu pitkien tuotantoketjujen kautta, joissa todennäköisesti on rikottu montaakin sellaista arvoa, johon uskon. H&M vain käärii tästä yksittäisestä paidasta pienemmän voiton kuin kalliimmalla hinnalla myyty vaate jossakin "laadukkaamman" merkin kaupassa.

Toisaalta olisiko paidan ostamatta jättäminen ratkaissut mitään? Voiko kuluttamalla vaikuttaa niin, että maailmasta tulee parempi?

Osmo Soininvaara kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä (SK 43, 24.10.2014) tarpeettomista tavaroista ja ns. turhuuksien ostamisesta. Oikeasti en tarvinnut uutta neuletta, mutta se oli kiva. Siis turhuus. Nykyinen taloudellinen malli perustuu paljon näiden turhuuksien hankkimiseen, sillä välttämättömyyshyödykkeiden valmistamiseen ei tarvita enää niin paljon ihmisiä kuin ennen. Ja ihmisten pitää käydä töissä, jotta talous pysyy raiteillaan. Eli tavallaan voidaan ajatella, että ostaminen edistää talouden kasvua (ja sitä kautta ainakin jonkun hyvinvoinnin). Koska tuotanto tapahtuu globaalisti, voidaan myös toivoa, että arvojen on mahdollista siirtyä juuri H&M:n kaltaisten megayritysten auditoinnin ja valvonnan kautta halvan tuotannon maihin ja maailma tällöin tasa-arvoistuisi. Tai sitten olen vaan hyvinhyvin sinisilmäinen.

Huolimatta strömsöpaidan ikävästä puolesta, tulen käyttämään paitaa. Koska 100% varmuudella olen sitä mieltä, että turhinta olisi ostaa se ja jättää käyttämättä.

2 kommenttia:

  1. Taas on aika julkisen tunnustuksen: en muista koskaan miettineeni ostamani vaatteen alkuperää - tai kuka sen on tehnyt. Useimmiten hinta on ratkaissut. No, nykyäänhän mun vaatteet on melkein kierrätyskamaa, joten siltä osin omatunto on vähän puhtaampi.

    VastaaPoista
  2. Mäkin näitä mietin varmaan sen takia, että meillä oli justiin luentoja globaaleista tuotantoketjuista ja nyt justiin istun ihmis- ja perusoikeuksien luennolla. Joten ajankohtaista pohtia tällaisia...

    VastaaPoista