Syksyväreissä

Koska olen nyt päässyt hyvin mukaan siihen moodiin, että aamulla voi valita sellaiset vaatteet kuin haluaa ja meikata justiin sen verran kuin huvittaa (korujen käyttöön en ole ihan vielä päässyt kiinni), ajattelin ruveta päivittämään millaisia vaatteita käytän. Ajattelin, että maanantaista voisi tulla virallinen vaatepäivä.

Kuvassa näkyvä huivi on mielestäni ehdottomasti syksyhuivi, sitä en voi käyttää värityksensä vuoksi minään muuna vuodenaikana. Trikoojakku on Kappahalista. Se on mallina kiva, mutta trikoo on aika huonolaatuista ja jakku onkin nyppyyntynyt hintaansa nähden vähän turhan nopeaan.

Konjakinruskeat bikerbootsi-malliset saapikkaat ostin viikonloppuna. Viime vuonna syksykenkien osto oli työn ja tuskan takana ja nyt niitä tulee vastaan kuin sieniä sateella. Opiskelijabudjettini alkaa pikku hiljaa kärsiä tästä kenkäshoppailusta...

Vinkki: kyllä minä niin mieleni ilostutin

Kaikille Iittalan ystäville, erityisesti keltaisen Teeman faneille. Iittalan kaupoissa on menossa Iik!-kampanja, josta löytyy jo tuotannosta poistettua keltaista Teemaa erä. Olen haaveillut keltaisista kakkulautasista jo jonkin aikaa ja nyt niitä sain. Tarjouksessa myös muita juttuja, mm. sisustustakka sille ken halajaa syksyn pimeisiin iltoihin loistetta.

Klikklik (kuvakin on täältä)

ps. yritän ryhdistäytyä päivityksien tahdissa - täytynee päättää eri viikonpäiville joku teema, josta päivittää, sillä kärsin aiheiden ja inspiraation puutteesta.

Viikonloppushoppailun tulos: vahvistin!

Matti on jo vuoden päivät soitellut bändissä, jossa osa porukasta on teini-iästä saakka soittanut yhdessä. Kun muutimme Ronnalaan löysivät punainen basso ja keltaisenkultainen kitara hyvin paikkansa yläkerran viihdehuoneessa. Myös sunburst-väritteinen uusi basso sai hyväksynnän ja on ollut keväästä lähtien olohuoneessa.

Matilla on myös musta, romuluinen bassovahvistin, mutta sisustustiukkapipoisen (lue natsin) vaimon vuoksi se on sijainnut lähinnä yläkerran varastossa. On sanomattakin selvää, ettei sitä ole kannettu esiin silloin tällöin jammailusessioihin. Etsinnässä on siis ollut esilläolemisen kestävä vahvistin.

Matti oli bongannut seinäjokelaisesta musiikkiliikkeestä valkoisen vahvistimen ja lauantaina lähdimme katsomaan sitä. Vahvistin oli kuitenkin melko iso ja sen sijoittaminen tuntui haastavalta. Kaikki muut bassovahvistimet olivat mustia. Musiikki Järvenpään myyjän kanssa selasimme Fenderin kuvaston läpi ja totesimme, että ilmeisesti basisteilla ei ole naisia, koska kaikki vahvarit olivat melko rumia. Kitaristeille löytyi paljon kivempia. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Nyt olohuoneen hyllyn päällä, aitiopaikalla nököttää Gretsch-merkkinen, vintagetyylinen kitaravahvistin. Soundi ei ole yhtä hyvä kuin bassovahvistimessa, mutta kaikenkaikkiaan laite on satunnaisiin soitteluihin sopiva. Lähes win-win-tilanne.

Kuukauden kuva(t) 2014

Syyskuun kuva on itseasiassa aika kesäinen, koska tänään on ollut ihana, aurinkoinen päivä. Tosin koivunlehdet laatoituksella paljastavat kesän jo olevan hiipumassa pois. Jonkun pitäisi varmaan lakaista tuo piha...

 

 

 

Kipkop

Kolme ja puoli vuotta sitten muutettuani Ilmajoelle ja aloitettuani uuden työn olin identetiteettikriisissä. En siis muutosten vuoksi (se identiteettikriisi tuli myöhemmin), vaan pukeutumisen suhteen. Korkokengät, korut ja kivat vaatteet jäivät vaatekaapin perukoille, koska niitä ei voinut työssä käyttää. Kuljin pari viikkoa jossakin ihmeellisissä verkkaricapreissa kriiseissäni, mutta pikku hiljaa löysin käytännöllisen tyylin.

Nyt asiat ovat toisin ja voin alkaa taas pukeutua. Halleluja, miten ihanaa päättää aamulla mitä haluaa laittaa päällensä, pukea korva- ja kaulakorut jos huvittaa ja käyttää vaikka kaikkia omistamiaan sormuksia kerralla. Tosin tämäkin vaatii taas totuttelua. Siirryin hyvään suuntaan ostamalla itselleni käyttökengiksi korkkarit (okei, kuvassa oleva korko on jollekin käytännöllisyyttä, mutta kolmen vuoden maihari- ja bikerbootsikauden jälkeen nämä ovat minulle korkokengät). Parastahan tässä on, että kengät kopisevat. Se, jos mikä, tekee pätevän ja asiallisen olon. Ja sitä, kuulkaa, olen kaivannut kovasti.

Osallistuja

Emma on osallistuva kissa. Se tunkee lehden ja tietokoneen päälle loikoilemaan, kun niitä yrittää lukea. Ruokaa (erityisesti jos se sisältää tonnikalaa) laittaessa Emma hyppää keittiön tasolle ja ruokailemaankin se tulee samaan aikaan ihmisten kanssa. Nyt, kun mamma meni yliopistoon, päätti Emma osallistua myös opiskeluun. Siellä se köllöttää kirjakassissa kirjojen Autisminkirjo ja kuntoutus ja Inclusive Teaching kanssa. Minun puolestani se voisi myös lukea ne ja tehdä niihin liittyvät esseet valmiiksi.

Sienisadosta

Sunnuntaina olimme Matin kanssa metsässä sienestämässä. Yritimme etsiä kanttarelleja ja suppilovahveroita. Reissu alkoi haastavissa merkeissä, kun koko metsä oli täynnä erilaisia tatteja. Löysin muutaman herkkutatin, jotka paljastuivat sappitateiksi. Suppilovahveroita ei löytynyt yhtäkään, mutta hirvikärpäsiä sitäkin enemmän. Valkoinen villapaitani teki ne villeiksi.

Siirryimme vakiosuppispaikalta toiselle puolelle Pässilänvuorta, jossa muistikuvani mukaan oli kanttarelleja. Muistini ei tällä kertaa ollut väärässä, mutta kanttarellit olivat mikroskooppisen pieniä. Jätimme ne vielä kasvamaan. Kanttarellipaikan bongatessa mieleemme nousi kuva viime vuonna löydetyistä mustatorvisienistä. Niitäkään ei löytynyt ennen kuin annoin Matin vilaista sienikirjasta kuvaa mustatorvisienestä. Kävelimme muutaman askeleen eteenpäin ja Matti kysyi: "Onks tää se?" Oli se. Ja oli toinenkin. Ensimmäiseltä paikalta löysimme puoli litraa ja toiselta puolitoista litraa. Sitten olikin jo hyvä lähteä kotiin saunomaan ja hävittämään hirvikärpäset viemärin uumeniin.

Tänään mustatorvisienistä syntyi päivälliskeitto ja sen kaveriksi Sikke Sumarin sämpylät, joiden taikinan (puolitettu määrä) laitoin aamulla nousemaan. Keiton voi tehdä myös suppilovahveroista tai kanttarelleista, miksei sekasienistäkin.

Keitto mustatorvisienistä

1 l mustatorvisieniä
2 pienehköä keltasipulia
0,5 dl jauhoja
1 l kasvislientä
1 tl rakuunaa
mustapippuria maun mukaan
1 prk smetanaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
tuoretta persiljaa maun mukaan

1. Pilko sienet ja sipuli pieneksi ja kuullota kattilassa voin kanssa niin, että enin neste haihtuu. Samaan aikaan voit kiehauttaa kasviliemen fondista tai kuutiosta.
2. Lisää sienten ja sipulin sekaan vehnäjauho, pyöräytä seosta pari kertaa ja lisää pian perään kasvisliemi.
3. Mausta rakuunalla (melko vahvanmakuinen yrtti, joten tl riittää varsin hyvin) ja mustapippurilla. Anna keiton kiehua vartin verran.
4. Lisää smetana ja tuorejuusto ja odottele, kunnes juusto on liuennut keittoon ja sen on kivasti kiehahtanut. Ripottele persilja joukkoon.