Yllätys! Kanalapiknik

Matti on useinmiten viikonloput töissä. Aluksi se oli minusta tyhmää, mutta nyt olen jo tottunut siihen. Jos viikonlopun jommasta kummasta päivästä uhkaakin tulla molemmille vapaa, menevät suunnitelmani ihan sekaisin.

Tänä viikonloppuna asiasta ei ollut huolta, koska tämänkertainen broilerierä lähti teuraaksi perjantaina (nyt myytävät Ojanperän tila, Ilmajoki-broilerit ovat siis Matin). Viikonloppu on Matin osalta sujunut tyhjentäessä turpeita kanalasta ja lakaistessa sitä pesukuntoon. Koska sunnuntaista uhkasi tulla minun osaltani vähän tylsä, päätin järjestää pienen yllätyksen ja ulkoiluttaa samalla uusia Vagabondin tennareitani.

Tein piknik-eväät, voileipiä, banaani-maapähkinä-avokado-smoothieta, kaakaota ja banaanikakkua, ja pakkasin ne auton perälle. Sitten huristelin Larvakanalalle ja söimme brunssin Matin mersun takakontissa istuen. Matista yllätys oli hauska ja niin minustakin. Suosittelen sunnuntaille pienimuotoista eväsretkeä!

Tottunut silmä

Keskustelin viime viikonloppuna (jolloin olin elämäni ensimmäisessä tyttöjenillassa Seinäjoella!) remontin tekemisestä. Ja lähinnä siitä, miten helposti sitä oppii olemaan näkemättä puuttuneita listoja ja hiukan sutaisten maalattuja seiniä. Meillä kotona yritän kerätä kaikki kasat ja toimittaa esineet niille kuuluville paikoilleen, jotta en tottuisi katselemaan niitä hujan hajan ympäriinsä (pyykkiteline on poikkeus).

Ilmeisesti en tätä pihalla tee, koska tänään havahduin kummalliseen yksityiskohtaan. Oli niin lämmin, että jäin aivan istumaan auringonläikkään tupakalla ollessani ja bongasin samalla kevään ensimmäisen lentävän önniäisen, joka muistutti perhosta (kieltäydyn uskomasta, että se oli perhonen, koska luotan teoriaan, että kevään ensimmäisen perhosen väri kuvaa tulevaa kesää ja tämä näkemäni önniäinen oli harmaa). Samalla kun silmäilin ei-perhosta, totesin riippuvien ruukkuistutustemme olevan vähän eri ajassa kuin muu piha. Toisaalta lohduttaudun sillä, että viikonlopuksi luvattiin taas kylmää, että josko tuo lumihiutale-koriste olisi sitten ajankohtainen. 

Ite tein: Hodarit

Kävin perjantaina shoppailemassa. Oikein urakalla. Laitoin Matille viestin: "Tiedätkö sen kauhea kinder bueno-mainoksen, jossa nainen sanoo: you`ve got bonus this morning, and it`s already gone...sama teesi pätee mun shoppailuun tänään. " Suomalaisessa kirjakaupassa oli keittokirjojen osalta ale -15% ja kokoelmani kasvoi kahdella kirjalla. Toinen niistä oli juuri julkaistu Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa. Annoin kirjan Matille kotona ja sanoin, että se saa valita mitä viikonloppuna tehdään. Tottakai se valitsi hodarit.

Matti rakastaa hodareita ja syö niitä melkein aina kun tarjolla on. Minun mielestäni hodarit ovat usein höttöisiä, jauhoisia ja etikkaisia. Oikeastaan ainoa hyvä juttu niissä on se rapea sipuli. Olin kuitenkin valmis muuttamaan mielipiteeni asiasta ja niin teinkin.

Hodarit ovat hyviä, kun niihin vähän panostaa. Ostaa kunnon nakkeja (Ilmajoen makkaramestareilta saa ainakin) ja tekee itse haluamansa soosit. Meillä hodareihin tuli majoneesia, hölskytyskurkkuja ja karamellisoituja sipuleita. Niin puritaani en ollut, että olisin ketsupit keitellyt, kaupasta ostettu kelpasi. Tärkeintä on kuitenkin leipoa sämpylät itse. Ne vievät hodarin niihin svääreihin, että se on kelpo ateria, ei pikaruokahöttö. Ja kun on kerran maistanut itse tehtyjä hodarisämpylöitä, ei muunlaiset taida kelvata.

HODARISÄMPYLÄT

10 pientä tai 8 vähän isompaa (riippuu nakkien koosta)

2,5 dl täysmaitoa
1 pss kuivahiivaa
6 dl vehnäjauhoja
20 g voita
1 tl suolaa

1. Sekoita hiiva lämpimään maitoon (42 astetta). Lisää vuorotellen jauhot ja voi alustaen taikinaa samalla. Ripsauta lopuksi joukkoon suola.
2. Vaivaa 20 minuuttia (jos teet tämän käsin, laita radio päälle, muuten on vähän tylsää). Taikina tarvitsee hyvän sitkon.
3. Jaa taikina kymmeneen tai kahdeksaan osaan riippuen siitä, montako sämpylää haluat. Isommille nakeille suosittelen taikinan jakamista kahdeksaan osaan, meillä jaettiin kymmeneen ja sämpylät oli pikkuisen liian pieniä.
4. Pyöritä paloista suikulaisia hodarisämpylöitä.
5. Kohota 1,5 h vedottomassa paikassa, esim. kylmä uuni.
6. Paista 220 asteessa 10 minuuttia.

Smoothie-viikko

Olen ollut tämän viikon opiskelemassa, joten lounas on tullut tehtyä isommalle porukalle ja syötyä jo päivällä hyvin. Näillä viikoilla on aiemmin ollut hankaluutena iltaruoka: mitään kovin paksua ei tee mieli ja pelkkää leipääkään ei viitsisi syödä. Keksinkin sitten, että hedelmien ja kasvisten saantia voisi kasvattaa ja laittaa smoothieta iltaruuaksi. Niinpä olemmekin juoneet joka ilta smoothiet ja syöneet pikkuisen pähkinöitä. Eikä Matti ole tästä kokeilusta nurissut juuri mitään (okei, paitsi kun iskin pöytään vihersmoothien). 

Tässä viikon smoothiet ja niiden itse keksimäni raflaavat nimet (taidan olla ainoa, joka pitää näitä hauskoina). Annoskoko on suurinpiirtein 4 x iso 3 dl:n lasi ja olen surisutellut nämä sauvasekoittimella kasaan 1,5 l kannussa.

RANTALOMA

4 viipaloitua banaania

1 tlk kookosmaitoa

1/2 dl kondensoitua maitoa (jäi viikonlopulta, voi makeuttaa muutenkin)

ananasmehua niin paljon, että enää banaaniviipaleiden huiput pilkistävät 

kanelia maun mukaan

Mössää kokoon, kaada lasiin ja kuvittele eteesi turkoosi meri ja varpaiden alle valkea hiekka. Muutaman palmunkin voi siirtää mielen rajamaille. Toimii!

HELTEINEN ILTA 

1 1/2 l pakastettuja mansikoita (saavat olla hiukan kohmeisia)

pari desiä turkkilaista jogurttia

ruukku basilikaa

2-4 rkl hunajaa 

loraus maitoa, että smoothie on tarpeeksi juoksevaa

Sekoita sauvasekoittimella smoothieksi. Ehdottomasti paras, basilika ja mansikka komppaavat hunajan kanssa ihmeellisen hyvin. Tätä voisi juoda jossain Italiassa, näin ainakin luulen, vaikken ole siellä käynytkään.

PELOTTAVA VIHREÄ

1/2 kurkku

3 avokadoa

kourallinen silputtua korianteria

kourallinen silputtua rucolaa

n. 4 dl ananasmehua

desin verran appelsiinimehua

Pilko kurkku ja avokado ja surruta sauvasekoittimella aineet juomaksi. Pakkohan tätä lähes pelkästään vihreää juomaa oli kokeilla. Väri oli kaunis, mutta maku terveellinen. Matti totesi, että pari vuotta sitten hän ei olisi juonut tätä, mutta nyt se menee. Ei omakaan suosikkini, korianteri ja rucola oli vähän liikaa... ehkä basilikan kanssa parempi?

METSÄNRAJALLA
1 l mustikoita
5 dl makeuttamatonta kaurajuomaa
2 banaania
1-3 rkl ruokalusikkaa sokeria
vaniljaa (rouhin sellaisesta vaniljamyllystä, myös vaniljasokeria voi laittaa tavallisen sijaan)
Ja taas kaikki vaan sekaisin. Tässä aineet nyt on sellaiset, ettei voi mennä pieleen. Lapsuuden kesäpäiväisen mielleyhtymän saisi aikaan käyttämällä tavallista maitoa. Mutta kaurajuomaa kannattaa maistaa, se on oikein pehmeää ja hyvää.

TUTTIFRUTTI
2 prk mangoa sokeriliemessä (tai pari kypsää, tuoretta mangoa ja hitunen sokeria)
1 banaani
0,5 l appelsiinmehua
Valmistuksen perusperiaatteet taidatte tietää jo. Peruskauraa, ei herättänyt tunteita puoleen tai toiseen. Siksi nimeksikin kuluneista kulunein italialaissävytteinen lausahdus, jonka voi asettaa mihin tahansa yhteyteen. Plussaa ihanasta koostumuksesta, joka oli samettisen nektarinen.

Pelastakaa jääpuikot!

Pienenä tyttönä asuessani Tanhuniityssä poimimme kevättalvella innoissamme jääpuikkoja imeskelläksemme niitä. Vaikka niiden epähygieenisyydestä varoiteltiin, olivat ne niin vastustamattomia roikkuessaan räystäistä, että pakko oli popsaista muutama välipalaksi. Muistan vieläkin miltä tuntuu lohkaista hampailla pala oikein paksusta jääpuikosta. Lisäksi ainakin tytöt leikkivät niiden olevan meikkivälineitä ja niitä siveltiinkin pitkin kasvoja milloin huulipunana ja milloin luomivärinä.

Autotallimme ränniin on ilmaantunut pullea jääpuikko ja oikeastaan huomasin sen vasta tänään. Samalla tajusin, etten ole pitkään aikaan nähnyt todellista jääpuikkojen rivistöä. Lapsuudessani Tanhuniityn ulkovarastojen katoissa ei ollut rännejä, joten vesi pääsi valumaan aaltoilevalta katolta upeaksi riviksi ihania jääpuikkoja. Nykyään taloissa on rännit ja jääpuikot näyttävät jäävän räystään ja rännin väliin pikkuisiksi nysiksi.

Rännit ovat varmasti talon elinkaaren kannalta hyvä asia, mutta kollektiivisen jääpuikon-imeskely-kokemuksen kannalta huono. Jos siis voit valita, jätä jääpuikoille sija tässä rännien maailmassa.

Takatalviko?

Yritän suhtautua tähän säähän aikuismaisesti ajatellen, että niin, maaliskuussa tuleekin olla lunta. Ja olla samalla realisti sen suhteen, ettei lumi todennäköisesti kestä maassa kovin kauan (yltiöpositiiviseksi minua voi nimittää, jos pääsiäisenä ihastelemme vielä valkoista maata). Ja samalla olen huolissani syreenien silmuista ja hennosti punertavista koivuista. Ja näistä alla olevista narsisseista! Jouduin pelastamaan ne kylmästä, pakkasen puolelle menevästä eteisestä portaille nököttämään. Onneksi ne virkistyivät lämpöhoidossa ja kukkivat nyt iloisesti.

Melkein superkuu

Pihaltamme aukeaa lakeus ja siksi ihastelemme säännöllisin väliajoin taivaan näkymiä. Sateenkaaret ovat upeita kaartuessaan pellon laidalta toiselle ja kirkkaina öinä linnunradan tuikinnan voi nähdä Ronnalan yllä. Tänään taivaanrannasta kohosi oranssina hohtava, suuri kuu. Wikipediasta oli pakko tarkistaa, onko superkuun aika vai oliko optinen harha muuten vain näyttävä.

Sain mummoltani 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi Leena Krohnin Salaisuuksia kirjan, jossa on Mare Serenitatis-niminen novelli. Novellissa kertojan kummallinen täti asuu kuussa, joka novellin lopussa tuhotaan. Kertoja jää kaipaamaan kuun rauhoittavaa kiertoa ja sen heikkoa valoa. Pidin novellista 10-vuotiaana ja pidän siitä edelleen. Siinä on tavoitettu samanlainen tunne, jonka itse koen katsoessani kuuta. Surumielinen, mutta ikiaikaisen lohduttava.

Viikonloppueleganssia

Täällä maalla asumisessa on parasta, että kylille voi lähteä meikitönnä ja minkämoisissa kummallisuusvaatteissa tahansa. Suurin osa kaikista muista kaupallakävijöistä on pukeutunut käytännöllisesti, joten joukosta ei juurikaan erotu. Erityisesti sunnuntaisin jätän meikkipussin rauhaan ja pukeuden mukavuus mielessäni. Tämä kuva on viime sunnuntailta, kun olimme lähdössä autoajelulle. Asu kuvastaa lempparisunnuntaityyliäni; rentoa, kummallista, villasukkia ja merkittömyyttä (en muuten ymmärrä, miksi niitä merkkejä laitetaan esiin muotiblogeihin, joten pakkohan se oli tänne kirjata ylös, kts. kuvateksti).

Lempeää ja rentoa viikonloppua kaikille!

Harmaa baskeri: Tokmanni. Takki: Seppälä. Legginssit: Kappahl. Kengät: Merrel. Laukku: Marimekko. Villasukat: saatu kihlajaislahjaksi, Matilla on niihin mätsäävä pari.

Kuukauden kuva(t) 2014

Ja taas on aika kuukauden kuvan. Maisema on maaliskuussa melko samanlainen kuin helmikuussa, astetta kuivempi vain. Ja viimeisetkin lumen rippeet ovat poistuneet. Tosin viikonlopuksi lunta on ilmeisesti luvattu lisää.

TAMMIKUU

HELMIKUU

MAALISKUU

Maissilapset

Taloamme vartioi nyt melko pelottava näky. Tänä vuonna hankin tuijien huputukseen valkoisen, läpikuultavan kankaan, koska aiemmin käyttämäni säkkikangas oli vielä kammottavamman näköinen. En tiedä silti uskallanko pimeän tullen pihalle, koska mistä sitä tietää, mitä nuo säkkikummajaiset saavat päähänsä...

Keväteteinen

Meillä nujuivat eteisessä punaiset tyynyt viikonloppuun asti. Kun Matti sai syntymäpäivänsä kunniaksi narsisseja, päätin tuoda kevään eteiseen. Hankin muutaman uuden tyynynpäällisen ja pari narsissia lisää ja jo tuli kevät. Ja ihanaihana aurinko.

Hulluus iskee ajallaan

Eipä tarvittu kuin sininen taivas, aurinko ja leppeät tuulenpuhurit. Pakko oli rientää kauppaan ja kasata koriin multaa, suihkupullo, peittokangasta tuija-aitaa varten ja siemeniä. Mieleen laukkasi samalla hetkellä tulvimalla uusia ideoita; kukkapenkkejä, jotka ensimmäisenä vuonna katetaan yksivuotisilla kasveilla, lipputangon siirto, laatoitus terassin yhteyteen, ehkä kasvimaa tai jopa -huone. Varmaa on, että ensi kesänä meillä kasvaa penkissä hyväksi havaittuja tuliunikkoja, krasseja, freesioita ja pioniounikkoja. Uutuutena pihaamme saapuu niinkin tavanomainen kasvi kuin auringonkukka. Olisipa jo toukokuu!

Harmaita päiviä

Tiedättekö sen harmaan päivän tunteen? Sellaisen fiiliksen, joka alkaa jo aamusta ja kestää jäytävänä läpi päivän. Väsyttää ja oikeastaan mikään ei kiinnosta. Ajatukset alkavat kiertää harmaata kehää, jossa hauskinkin asia saa aikaan vain vienon hymyn huulille, ei sen enempää. Niitä harmaita päiviä pitää ilmeisesti vain kestää aikuisen ihmisen arjessa aina silloin tällöin. Niellä kohtalonsa, hautautua sohvan pohjalle ja toivoa, että olisi jo huominen.

Onneksi niiden selättäjiksi löytyy silloin tällöin myös apujoukkoja. Tämän harmaan päivän selätti ystävä, joka oli älynnyt lähettää joskus mainitsemani tarpeen eli esiliinan postissa juuri tänään, juuri minulle. 

Ihanat ystävät ja tänään erityisesti ihana P.