torstai 28. marraskuuta 2013

Gustav Wasa

Lupasin Vaasan reissupostauksessa omistaa oman juttunsa otsikossa mainitulle ravintolalle. Gustav Wasa on Vaasan helmi.

Olemme olleet Matin kanssa nyreissämme, koska Gustav Wasa ei ole esiintynyt Suomen 50 parasta ravintolaa-kilpailussa eikä sitä ole esitelty Kauppalehti Optiossa (Helsingistä ei tulla maakuntiin, mur). Ennen kuin viime viikolla. Ravintola sai pisteikseen 16+/- (max. 20+). Yhdyn pisteisiin kertakaikkiaan. Option rankkauksessa Gustav Wasa päätyikin "Muun Suomen huippujen" (ei sisällä Helsinkiä) neloseksi. Ja se on oikein se.

Gustav Wasassa on aiemmin ollut vain 7 lajin (GW7) menu ja siitä on saanut halutessaan myös perus-alku-pää-ja-jälkiruoka-version. Nyt listalle olivat tulleet myös 5 ja 3 ruokalajin erilliset menut, jotka esiteltiin listalla. GW7 vaihtuu miltei päivittäin riippuen mitä raaka-aineita on saatavilla. Ravintolassa perustetaan siis lähiruuan nimeen.

Tuppaamme aina rankkaamaan ruokalajit arvojärjestykseen. Niin nytkin. Hauskana lisäelementtinä ruokakeskusteluun pöydässä toimi viinimenu, jonka otimme. Oli hauska arvailla viinistä, mitä ruokaa on tulossa. Osuin kuvassa näkyvän graavilohen kanssa täysin oikeaan. Totuuden nimissä täytyy myöntää, että kuusi viiniä + alkuskumppa oli aika paljon...


Alkuun GW7 menussa on keitto. Se oli tällä kertaa omena-selleri-keittoa ja taivaallisen hyvää. Mielestäni yksi päivän parhaista ruuista. Sen jälkeen söimme graavilohta, siianmätiä ja perunabliniä. Toinen päivän täysosumista. Toisena kalaruokana oli kuhaa ja lohta hiukan aasialaisella tavalla valmistettuna, erityisesti anis maistui tässä ruuassa.


Liharuuista ensimmäisenä oli lammasta maa-artisokka-peruna-paistoksen, punajuurten ja vuohenjuuston kanssa. Matti piti tästä(kin) ruuasta erityisen paljon, mutta minulle kastike oli hitusen liian makeaa. Toisena liharuokana oli kuvassa näkyvä hirven filee manteliperunoiden ja mustajuuren kanssa. Ja se oli niin hyvää. Kolmas päivän paras.


Juustona toimi Peltolan blue-sinihomejuusto yhdessä viikunahillokkeen kanssa. En ole sinisen homeen ystävä, mutta söin kiltisti juuston loppuun. On varmaankin merkki hyvästä sinihomejuustosta, jos minäkin syön koko palan. Jälkkärinä oli tiramisua ja lakkasorbettia. Tiramisu oli hyvää, mutta lakkasorbetti se vasta hyvää olikin. Gustav Wasassa tehdään itse omat jäätelöt ja sorbetit ja olen syönyt siellä pelkästään niistä koostetun elämäni parhaan jälkiruuan. Se oli niin hyvää, että melkein itketti.

Suosittelen, jos piipahdatte Vaasassa ja teillä on aikaa ja halua syödä erityisen hyvin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti