maanantai 23. syyskuuta 2013

Sunnuntain sieniretki

Sunnuntaina lähdimme iltapäivästä Ilmajoen Pässilänvuorelle (Matin lisäys: 160 m meren pinnan yläpuolella) poimimaan suppilovahveroita. Sää oli ihana, aurinko paistoi ja syksyn kirpakkuus tuntui ilmassa.

Suppilovahveroita oli melko vähän, kuten kaikkia muitakin sieniä. Pieniä vauvasuppiksia löytyi vakiopaikaltamme ja ne jäivät sinne kasvamaan. Yhden uuden paikan löysin myös ja sieltä valtavia jättiläissieniä.

Isoimmat sienet olivat miltei älypuhelimen kokoisia (otin älypuhelin ja sieni- vertailukuvan) ja tässä kauniissa rivissä ovat kaikki kahdeksan suurta sienisisarusta. Olin pakahtua onnesta ja konttasin pitkin metsänpohjaa löytäessäni nämä. Niiden hiukan pienempiä serkkuja löytyi myös.

Pässilänvuoren päällä on vanhaa merenrantaa eli ns. pirunpelto. Kapusimme sinne, vaikkei sieltä löytynytkään sieniä. Aurinko paistoi jo matalalla metsänrajan tasalla ja vuorella oli hiljaista. 

Tyyppi, joka käveli metsässä, vasemmalla. Tyyppi, joka poimi sieniä, oikealla. 

Kun lähdimme kävelemään autolle, muuttui taivas päällämme harmaaksi ja alkoi sataa. Aurinko paistoi selkämme takaa ja sade päällämme kasteli meidät litslätsmäriksi. Tänään maanantaina suppilovahverosaalista valmistui sienirisotto. 

4 kommenttia:

  1. Ihanat värit tuossa viimeisessä kuvassa! Oikein korostuu tuo puun koreus synkkää taivasta vasten.

    VastaaPoista
  2. Joo, luonto on mainio. Itse tarvitsi vain painaa laukaisinta :)

    VastaaPoista
  3. Ensin pitää tietysti huomata se kuvaamisen arvoinen. Monesti sitä kulkee vain sokeana tajuamatta, miten paljon kaikkea upeaa nähtävää meillä on ympärillämme.

    (Kuulin tänään pomoltani hauskan jutun Matin nuoruusvuosilta - kerron sen sitten sulle Pännässä :D )

    VastaaPoista