keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Sisälläkin kukkii


Jostakin luin, että kesän hortensiat oli myyty jo loppuun ja niitä ei saisi enää mistään. Ilmajoeltapa sai. Ostin sinertävän yksilön ihastuttamaan keittiössä.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Unikkohurmaa


Olen vierastanut punaisten kukkien valitsemista kukkapenkkeihin, koska punainen on mielestäni liiankin vahva väri pihaan. Mutta näiden unikkojen kukkiessa pyörrän mielipiteeni ja totean, että punainen on ihastuttava, raikkaan täyteläinen väripilkku!

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ulkoistettu säilöntä

Iltaherkkuna mustikkamaito
Sosiaalisesta mediasta (=Facebook) voi paraikaa lukea ihmisten kertomuksia siitä, kuinka monta litraa vadelmia, mustikoita, mansikoita ja lakkoja on kerätty ja säilötty.

Tunnustan. En ole kerännyt itse yhtään mitään tänä vuonna. Mansikat oli noukkinut joku kesäduunari. Lakat saimme Matin äidin tuomana pihaan. Mustikat oli kyykkinyt metsästä 80-vuotias mummeli. Kaikki on siis pakkasessa tänä vuonna ostotavaraa!

Tosin vadelmapuskiin on tulossa paljon marjoja, jotka aion omin kätösin poimia. Ellei joku ehdi ensin. Niin kävi mansikoiden, viinimarjojen ja kirsikoiden kanssa. Onneksi kutakin lajia oli ehtinyt kypsyä vain muutama yksilö.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Vaasassa

Kesäkuun ensimmäisen viikonlopun jälkeen meillä on ollut hulinaa. Olemme kaikki viikonloput olleet vieraissa tai meille on tullut vieraita. Nyt koitti viikonloppu, jolle ei ollut suunnitelman suunnitelmaa tehtynä. Päätimme siis lähteä Vaasaan.






Lounas syötiin Cafe Parisissa, joka ei ihan vetänyt vertoja oikean Pariisin kahviloille. Vohveli oli kuitenkin erityisen hyvää.

Shoppailukierros jäi hiukan tyngäksi, koska kaupat olivat juuri menossa kiinni. Ostin kuitenkin ruusutarhan romantisointia varten lasikoristeet keinuun killumaan ja supervärikkään kesämekon.

Kauppakierroksen jälkeen istuimme kirkon puistikossa ja bongasimme hääauton. Jäimme siis penkeille vakoilemaan häähumua ja vilvoittelemaan varjossa. Kun pari oli vihitty, oli aurinko kiertänyt kirkon tornin takaa paistamaan penkille. Oli siis aika siirtyä muualle. 


Matti oli kuullut, että Vaasan lähellä sijaitseva Sundomin saaristotie on tosi kaunis ja siellä kannattaa käydä. Suuntasimme siis sinne. Vastaisuuden varalle: Sundomin saaristotie on kuin mikä tahansa mökkitie. Meri pilkottaa puiden välistä kaksi kertaa ja yhden kerran ajetaan saaresta toiseen. That`s it. 

Ajelureissun jälkeen otimme kurssin ravintola Il bancoon, jossa emme ole aiemmin käyneet. Ravintola on saanut nimensä siitä, että se sijaitsee vanhassa pankkisalissa. Paikalla on edelleen pankki, johon kävellään ravintolan etuosan kautta. 

Ruoka oli hyvää. Perusitalialaista muutamilla hauskoilla yksityiskohdilla, kuten mozzarella-salaatin kylkiäisenä olleella pestomoussella ja grillatun kanan ja vihannesten sekä parmankinkkuun käärityn possunposken päälle ripotelluilla friteeratuilla yrteillä. Jälkkäriksi Matti söi jäätelöannoksen. Minä valitsin kuumaan kesäpäivään erinomaisesti sopivan sitruuna-, vadelma- ja appelsiinisorbetin. Ruoka oli kohtuuhintaista ja taso aivan hyvä. Il bancoa voi siis suositella Vaasan kävijöille. 



lauantai 27. heinäkuuta 2013

(melkein) Valmis etupiha!

Ennen

Jälkeen

Nyt

Etupihan laatoituksestaa uupuu vielä asennushiekka ja muutama kivi reunoilta. Pahaksi onneksi venäytin selkäni, joten en muutamaan päivään ole hommaillut pihalla muuta, kuin katsellut kukkia. Tosin laatoituksen tekemisen hoitivat Matin isä ja Matti. Ja ihana siitä tuli! Eilen saunan jälkeen oli loistavaa lekotella tuoleilla ja katsella lakeutta.

Käytettiin laatoituksessa Lakka-pihakivien antiikkilaattaa ja reunoilla kahden seulanpääkiven paksuista rajausta. Osa seulanpääkivistä on itse kerätty pelloilta ja osa taas haettu ilmajokisen yrittäjän pihasta. Kivirajaus oli mielestäni hyvä idea, koska se näyttää mukavan pehmeältä laatan kanssa.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Nyt se on tehty





Ja näin hän käveli ensimmäistä kertaa takapihalleen paljain jaloin!
(kuvat ihka aidosta ekasta kerrasta, ei lavastettu, kirj. huom.)

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Ruusutarhassa


Vaikka usein harrastan yksikseni puhelua kotona sisällä, kirvoitti tämä muutaman spontaanin "Ooo, ooo"-huudahduksen myös pihalla. Kun tuoksutin kukkaa, oli pakko todeta "Eikä!" Sillä se tuoksui juuri niin, kuin ruusun kuuluu tuoksua. Kun katson kuvaa, tunnen sen tuoksuvan tänne asti.  Maailma on taas hetken kauniimpi ja ihmeellisempi paikka.

Paljain jaloin


Kohta nämä kesävarpaat hipsuttelevat ensimmäistä kertaa ilman kenkiä etuovelta takapihalle. Vielä ei uusi laatoitus yllä ihan sinne saakka, mutta kohta...Kohta!

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Vihreä peukalo keskellä ränniä


Kun onnistuneen laatoitusurakan jälkeen halaa miestään kiitokseksi, saattaa havaita olan takaa uudenlaisia maisemia. Voipa tulla mieleen, että olisi hyvä siivota vähän useammin. Myös ulkona.

Meidän rännissä kasvaa ohra. Miten se on päätynyt sinne, älkää kysykö.

Positiivistahan tässä on, että olemme onnistuneet luomaan ihan itse kompostoimalla niin muhevan maa(?)perän (ränniin), että siinä kasvavat viljakasvit.

Syksyllä tai ehkä keväällä tai viimeistään sitä seuraavana syksynä rännejä siivotessa kippaan siivousmoskan suoraan kukkapenkkiin.

Vaihtoehtona on alkaa ohran luomuviljelijäksi.

(se siitä) Tyylikkyydestä

Ihailen kovasti tyylikkäitä naisia. Olen itsekin asetellut tukkaani, kietaissut päälleni mustan mekon ja laittanut helmet kaulaani.

Sekunneissa jotakin kuitenkin tapahtuu. Läikytän rinnuksille mehua, helmien lukko valahtaa keskelle kaulaa tai varomaton hiusten sipaisu rikkoo niiden hohtavan harmonian. Minuutin kuluttua näytän enemmän peikolta kuin täydelliseltä naiselta.

Näin on laita puutarhassakin. Väri- ja istutuskorkeussuunnitelmat kariutuvat. Penkin keskellä piti olla liilaa ja matalahkoa. Nyt siellä on korkeaa ja keltaista. Harmoniset kukkien värivalinnat ovat paljastuneet huvikumpumaisiksi iloitteluiksi. Ruohokin on ajamatta jo toista viikkoa...

Ehkä olen kuitenkin näin tukka tuulen tuivertamana pihatähtimöä kitkevänä samaistuttavampi, kuin tuoksuvien ruusujen keskellä liehuva pikkumustapukuinen nainen.

Kirveltävää on myöntää, että joinakin päivinä vaeltelisin kuitenkin kovin mielelläni ruusun tuoksussa.




keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Ennen ja jälkeen

Tältä se nyt näyttää. Laatat pitää vain laittaa murskeen päälle. Ja se on ihana, ihana etupiha. Istun aamuisin siellä juomassa kahvit ja ihastelemassa. Harvemmin olen mistään näin onnellinen.
Jälkeen
Ennen

Kuvissa ei näy kunnolla tunnelmaero, joka etupihalla nyt on. Nyt piha on suojaisampi, miltei pieni pesä. Ainakin siitä tulee sellainen, kun kasvit vähän kasvavat.






















En ollut suunnitellut hankkivani kuusta, mutta pehmeäoksainen douglaskuusi hurmasi. Talvella siihen tulee jouluvalot. Lasipallo on muisto Fiskarsin ruukista ja taustalla kurkkivat Endless summer-hortensia ja eri väriset töyhtöangervot.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Uusiokäyttöä

"Tätä voit tehdä toisenkin kerran", totesi Matti, kun maanantaina kasasin viikonlopun grillailuiden ylijäämästä ruoka-annoksen. Kas tällainen se oli:

4 palaa paahtoleipää
voita
4 siivua juustoa

Voitele leivät ja levitä päälle juustosiivut. Nakkaa uuniin, kunnes juusto sulaa.

pieni kesäkurpitsa
paprika
sipulia
rosee- ja mustapippuria
suolaa

Paista ja mausta.

2 jotakin pihviä ylijäänyttä lihaa, meillä possun ulkofilettä.
mozzarella-juusto pallo

Paista pihvit ja loppuvaiheessa lisää niiden päälle mozzarella niin, että se sulaa vähän.

Kasaa koko komeus annoksiksi lautasille hampurilaisen tapaan. Namnam.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Vaihtuu kesäinen maa...

Tällainen pikkukaveri kävi tänään meillä tekemässä hiukan töitä:


Tällaista jälkeä se jätti:





















Kiitokset ahkeralle apulaiselle, joka tekee pian rehevämmästä pihasta totta. Ja ylijäämämurske laitetaan luonnollisesti uuteen peltotiehen. Ennen ja jälkeen kuvat istutustöiden jälkeen!

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kissojen kesä



Miksi juoda vettä sisällä, kun sen voi nauttia aivan hyvin kastelukannusta suoraan pihalla?


Miksi luulla lankavyyhdistä mitään muuta kuin, että se on juuri Minulle leikkikaluksi hankittu?

Miksi vaivautua ulkoilemaan, kun joskus ikkunan ääressä haaveilu on juuri se mitä kaipaa?

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Tasa-arvosta


Minä käärin babyblue-väristä matonkudetta vyyhdeltä kerälle virkatakseni makuuhuoneeseen uuden maton, jota olen suunnitellut ainakin vuoden verran. Samaan aikaa toisaalla...

Tasa-arvon nimissä aion opetella ajamaan traktorilla.


torstai 4. heinäkuuta 2013

Tee-se-itse-viljelylaari kasvaa!

Kesäkuun alussa teimme viljelylaarit eräänä helteisenä päivänä. Laareihin tuotiin viikkoa myöhemmin hiekkaa pohjalle ja pellolta ruokamultaa päälle. 

 Molempiin laareihin laitettiin härkäpapua. Sitä ei saa lähes mistään tuoreena ja Pariisissa söin älyttömän hyvää salaattia, jossa oli tuoreita härkäpapuja. Kun papuja saadaan, aion yrittää tehdä toisinnon salaatista.

Toiseen laariin laitoin mansikan taimia, joissa on punastunut muutama pullea marja. Maistamaan emme ole päässeet, vaan pihalla vieraileva mustarastas on syönyt mansikat parempiin suihin. Hankin harson, mutta ongelmana on se, miten harson saa kulkeutumaan eteisestä itse mansikoiden päälle. Mansikoiden seuraksi kylvettiin rucolaa ja perussalaattia, joita olen jo nyppinyt pitaleipien kaveriksi.

Toiseen laariin paikan saivat yrtit. Korianteri on rehevöitynyt niin, että olen karsinut muutamia lehtiä samaisiin pitaleipiin, joihin rucolakin pääsi. Tilli ja persilja ovat lyhyitä, mutta tuuheita. Basilika epäonnistui surkeasti ja siitä itää vain muutama verso. Aion kylvää yhden pussukan uudelleen, josko siitä saisi alkunsa rehevä taimirivi.


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Minä sydän rikkaruohot

Pelto-ohdake
Flunssan kourista elävien kirjoihin
palanneena tartuin eilen tuumasta
toimeen eli lapioon. Kitkin lähes
koko illan (ruuanlaittoa ja The Wire-jaksoa lukuunottamatta) kukkapenkkejä,
joissa rikkaruohot olivat ottaneet vallan.

Tänään päätin jalostaa kitkemisinhoani esteettisempään suuntaan kuraisista
farkunlahkeista ja puutarhanskoista.
Ja kappas, rikkaruohothan ovat varsin
kauniita. Maljakossa ne myös kestävät
pidempään kuin peruskesäkukat.
Taidan olla hiukan ihastunut.

 Tai sitten peittelen faktaa, että pihan suurimmat kukkapenkit näyttävät edelleen tältä: