maanantai 1. elokuuta 2016

Viimeinen

Päätin jo keväällä yliopistossa, että kyseessä olevan tekstin aika tulee vielä tämän vuoden puolella. Ajoitus täsmentyi myöhemmin ja tässä se nyt on. Viimeinen teksti.

Miksikö se on sellainen? Tuntuu, että se miksi halusin tätä blogia kirjoittaa, on haihtunut. Nimittäin pienten, hyvien asioiden huomioiminen ja omasta elämästä kertominen matkan päästä. Tuntuu, että alan olla sinut Ronnalassa asumisen ja tämän elämänmuodon kanssa. Aiheetkin alkavat valua käsistäni kuin hiekka; samat pionit kukkivat joka kesä ja käymme yhä uudelleen Porvoossa ja paikallisissa kahviloissa.

Päiväni ovat aika kaavanmukaisia Veen kanssa ja hänen elämäänsä en täällä halua tämän enempää jakaa. Poika voi sitten isompana itse päättää, miten haluaa sosiaaliseen mediaan osallistua. Lapsi myös suppeuttaa sitä piiriä, jossa arki kulkee. Tänään olen istunut hiekkalaatikolla, siivonnut keittiönkaappeja päikkäriaikaan, käynyt kaupassa ja ruuan jälkeen pulahtanut uimassa Konnanmontulla ja sitten vielä saunonut. Kokonaisen blogitekstin kirjoittaminen näin arkisesta elämästä ei ole minulle luontevaa.

Olen aina viehättynyt kouluvuoden kulusta, syksy on uuden aikaa. Nyt valo alkaa muuttua kultaisemmaksi, uudet vaatteet ja värit kiinnostavat ja keittiön kaappien siivoamisen lisäksi tekee mieli pölyttää kaikkea muutakin. Siksi ajoitus tähän elokuun alkuun on itselle luontainen.

Minulla on jo nyt ollut huono omatunto, etten ole päivittänyt blogia säännöllisesti. Kirjoittaminen on alkanut tuntua iloisuuden sijaan velvollisuudelta ja se ei ole hyvä asia. Koska blogia ei ole pakko kirjoittaa, koen järkeväksi karsia tämän todo-listalta. Se lista nimittäin kasvaa loppuvuodesta uudella vauvavuodella, nyt vaan taaperoikäisen tuomien haasteiden kera. Haluan keskittyä siis lapsiimme ja minimoida muun huonoa omaatuntoa aiheuttavien asioiden määrän.

Vaikka olen korostanut kirjoittavani itseni vuoksi, olen sitä yrittänyt tehdä myös teille. Kehittää uusia aiheita, seurattavia tekstejä ja parempia kuvia. Toivottavasti välillä olen onnistunut. Kiitos, että olet seurannut tätä blogia, piipahtanut täällä silloin tällöin tai luet nyt ensimmäisiä kertoja. Elokuun oranssi valo laskee takanani vehnäpellon tasalle, iltatuuli läikyttää verhojen varjoa ja Ronnala hiljenee.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Jotain punaista

Tuntuu, että jotakin on muuttumassa. Huomioin asian laidan vasta nyt, vaikka pieniä merkkejä siitä on ollut ilmassa jo pidempään.


Ensinnäkään en ole mikään suuri punaisen värin fani, mutta sitä on huomaamatta hiipinyt nyt vähän joka paikkaan. Olin ostanut vahingossa punaisen aurinkokennovalaisimen tarkoituksenani hankkia valkoinen, mutta laitoin sen kuitenkin roikkumaan. Punaiset unikot ovat levinneet hallitsemattomasti kukkapenkissä. Ostin puolihuolimattomasti punavalkoraitaisen paidan.


Tuntuu, ettei kysymys ole vain punaisesta väristä. Jotakin levotonta läikkyy ilmassa ja haluan muutoksia. Tavallisesti heinäkuu on epäaikaa, venyviä päiviä, laiskaa kirjanlukua ja pysähtyneisyyttä, mutta nyt se tuntuu ihan muulta. Ehkä kysymys on vain Muumiperheen lauluretken Pikkumyy tahtoo juhlia-laulun sanojen kaltaisesta fiiliksestä: "Päivä on kaunis, tuuli on lauha, Muumilaaksossa kelluu rauha, ihan liian hiljainen, sileä, niljainen." Tai sitten jostakin muusta, josta punainen on vain hehkuvaa esimakua.


tiistai 19. heinäkuuta 2016

Runsasta ja simppeliä

Puutarhamme on tällä hetkellä vaisun oloinen. Juuri nyt oikein mikään ei ole kunnolla kukassa ja olen keskittynyt lähinnä lehtien ihailuun. Uusissa kasvihankinnoissani olenkin alkanut kiinnittää enemmän ja enemmän huomiota lehtimuotoihin ja väreihin sekä niiden kontrasteihin. Tällöin kukkimattomana aikana säilyy puutarhan mielenkiintoisuus.

Sain kuitenkin koottua kaksi maljakollista (oikeammin maljakollisen ja pullollisen) kukkia sisälle ihasteltavaksi. Toinen on runsas ja sisältää oikeastaan kaikkia kukkivia kukkia unikkoja lukuunottamatta. Runsauden vastapainoksi eteinen sai simppeleimmän mahdollisimman kukituksen: kaunis pullo ja ruusunoksa. Molemmat mielestäni aika ihania.




torstai 14. heinäkuuta 2016

Nopea pihan fiksausvinkki

Meillä tähän fiksaukseen kului eilen tunti ja kymmenen minuuttia. Joillakuilla kuluu vähemmän ja toisilla taas enemmän.

Puhun nurmikon leikkuusta. Tavallisesti meillä menee siihen vartti vähemmän, mutta reissujen vuoksi olemme laiminlyöneet hommaa lahjakkaasti parin kolmen viikon ajan.

Epäilen, että joku ohikulkija on katsonut jo kauhistellen pihaamme, sillä puutarhanhoito tuntuu täällä Pohjanmaalla tarkoittavan nurmikon hoitoa. Tavallisin pihatyyppi on laaja nurmikko, jossa töröttää tuija ja morsiusangervo (tai vastaavat kasvit), ja jota leikataan vähintään pari kertaa viikossa. Meillä asiassa hiukan lääväillään, kuten myös rikkaruohojen kitkennässä, mutta toivottavasti saamme ohikulkijoilta jotain anteeksi, sillä pihassamme taitaa olla alueen laajin kasvivalikoima.

Mutta vaikka nyt vähän nurmikon hoitoa parjasinkin, on se helpoin tapa saada piha siistiksi. Havainnekuvissa ylempi on "tilanne ennen" ja alempi "tilanne jälkeen". Suosittelen!





maanantai 11. heinäkuuta 2016

Äidille särkyneitä sydämiä

Olimme pikavisiitillä Järvenpäässä ja sunnuntain pyhitimme perhepäiväksi. Halusimme tehdä jotakin rentoa ja lomailumaista, joten lähdimme heti aamusta Helsinkiin.

Siellä pääkohteenamme oli Torikortteleissa, suurkirkon vieressä sijaitseva Helsingin kaupunginmuseo. Siellä oli meille jokaiselle jotakin. Veelle Lasten kaupunki, joka oli tarkoitettu hiukan isommille museokävijöille, mutta joka sai myös yksivuotiaan hihkumaan riemusta. Vee kiipesi isoja kivirappusia ylös ja alas, tepasteli laivassa pitäen reelingistä kiinni, hakkasi pleksein suojattua ikkunaa ja järjesteli nukkekotia ja mummolaa. Niin hauskaa oli, että ukkeli sammahti, kun siirryimme katsomaan minun mielenkiinnonkohdettani, Museum of broken relationshipiä.

Ideana särkyneiden suhteiden museossa oli esitellä esineitä, jotka ovat kuuluneet jo menneeseen suhteeseen ja joista ihminen ei ole halunnut tai osannut luopua. Jokaisella esineellä oli tarinansa, jonka sai luettua suomeksi pienestä vihkosesta. Esineitä oli sekä Suomesta että maailmalta. Puolalaiset taiteilijat ovat koonneet näyttelyä monesta eri maasta ja näin tehtiin myös Suomessa. Kaikki näyttelyyn tuodut esineet eivät ole esillä, mutta niiden kaikkien tarina löytyy netistä. Pidin näyttelystä, vaikka välillä se alkoi itkettää. Toisaalta kaikkien suhteiden päättyminen ei ole surullista, joten sinänsä näyttelyssä oli mukana myös toivoa, huumoria, vapautumista ja onnea. 

Viimeiseksi katsoimme Helsingin valitut palat näyttelyn, joka kiinnosti Mattia. Erityisesti siellä oleva 1800-luvun lopun Helsingin pienoismalli. Valitut palat oli myös melko interaktiivinen ja mielenkiintoisella tavalla rakennettu. Kaiken kaikkiaan museokäynti oli oikein kiva ja museon ehdoton hyvä puoli on, että sisäänpääsy sinne on ilmainen. Jos päätätte lähteä museoon, kehotan samalla vierailemaan myös Torikortteleissa, joihin on tullut paljon pieniä, hauskoja kauppoja.



torstai 7. heinäkuuta 2016

Puutarhan uudet ilot: ylisuuret lapsielementit

Hiekkis saapui viime syksynä ja se vie pihastamme tilaa 12 m2, toki 1300 m2 tontilla se ei niin tunnu.

Mutta hetkinen, näitä tuntuu tulevan lisää. Ostimme nimittäin Veelle uima-altaan. Kokoa oli pienestä paketista hankala hahmottaa, mutta paketin aukaistuamme huomasimme: jep sekin on iso. Täyttämiseen kului kolmisen varttia, joista minä uhrasin letku kädessä seisomiseen puolet ja Matti puolet (ja siitähän piti repiä huumoria, katsokaa vaikka kuvaa). Tietenkään Vee ei tykännyt uida altaassa, joten se tyhjennettiin seuraavana päivänä. Tähän tällaiseen alkaa jo tottua...

Odotan siis innolla tramppaa, sille on jo paikka katsottuna.






maanantai 4. heinäkuuta 2016

Huono ajoitus

Ja niinhän siinä kävi, että pionit olivat alkaneet kukkia juhannuksena, kun olimme Kurkiaurankadulla. Viimeinenkin nuppu aukesi , kun tulimme Veen kanssa kotiin. Ensi vuonna en mokaa tätä hommaa, vaan olen paikalle sen viikon, kun nämä kaunistukset kukkivat. 

Kurkiaurankadulle olen jostakin pensaasta napannut täysin vaaleanpunaisen pionin, ehkä Sarah Bernhardtin, mutta niitä ei näkynyt enää kukassa palattuamme. Tällaisia uhkeita kukintoja olivat pensastuneet kasvustot täynnä.